.
Hellurei pitkästä aikaa! Ajattelin tyylivinkkinäni näyttää kuinka tehdä helposti ja nopeasti näyttävät kiharat suoristusraudalla. Et tarvitse muuta kuin harjan, toimivan suoristusraudan ja hiuslakkaa. Monet tykkäävät käyttää erilaisia kihartimia kiharoiden tekoon. Itse kuitenkin tykkään tehdä kaiken pelkällä suoristusraudalla. Tietenkin kaapeista löytyy jos minkälaista käherrintä, mutta suoristusrauta on mielestäni kaikkein helpoin ja nopein.
Alla oleva video havainnollistaa kuinka kiharat tehdään.
0 Comments
Tällä hetkellä oon oikein tyytyväinen mun hiuksiin ja siihen, että miten pienillä asioilla saa hyvän mielen ja täysin erilaisen lookin! Pitkä, tuuhea ja paksu tukka on mun "tyylin kulmakivi" jos joskus luopuisin mun hiuksista vaikka hyväntekeväisyyden merkeissä niin hommaisin peruukin. Joskus nuorempana oon ollu tosi hölmö ja halunnu lyhyet hiukset... ai että kaduttaa, mut minkäs sille enää voi... Kokeilin muuten rastojakin talvella: ....joo ei ollu mun juttu niinku varmaa arvasitte siitä että mulla ei niitä enää ole :D tähän loppuun haluun viel sanoo ettei toi kaikki oo tosiaa mun oikeeta tukkaa!
Ja kaikista tärkein tyylivinkki ikinä: muistakaa olla oma ittenne, olkaa positiivisia ja hymyilkää paljon!! :3 ~Mirella Heippa taas! Tokaa postausta kehiin ja meil oli tarkotuksena jakaa tyylivinkki. Koska huulimeikki on musta yks tärkeimpiä juttuja lookissa kun lookissa (se vaan viimeistelee kaiken!), niin ajattelin kertoa miten teen omani. Mä en milläänlailla ole ammattilainen, mutta kokeilujen kautta olen löytänyt itselleni parhaan tavan tehdä tän homman. Ennen ja jälkeen, kattokaa nyt mikä ero! Tykkään itse, että huulet on aina matat. Mitkään shimmeriset tai yhtään huulet kiiltävän näköseksi jättävät punat ei oo mun juttu, huulikiilloista puhumattakaan. Paljon on onneksi tarjolla jo valmiiksi mattoja punia, mutta usein tulee vastaan superkivoja ei-matta versioita, joten näytän nyt kikan mitä itse käytän aina. Tämä auttaa myös huulimeikkiä kestämään paremmin. Plussaa siitäkin, ettei tarvi kärsiä niistä ah-niin-ihanista tarhoista hampaissa ja voit pusutella poika-/tyttöystävääsi ilman, että tämä saa osansa sun huulimeikistä.
Heippa taas ihmiset! Nyt ois vuorostaan mun vuoro jakaa teille tyylivinkki. Tää tuntu aluks tosi hankalalta idealta, mut kun rupesin miettimään asiaa tarkemmin, nii tajusin että tää oliki mulle aika helppo tehtävä. Mä haluun sanoo kaikille teille tyylivinkiks, että olkaa omia ittejänne, olkaa sitä mitä tahotte olla, muiden mielipiteistä välittämättä. Näyttäkää siltä, kun olonne hyväks tunnette, me ei eletä täällä miellyttääksemme muita. Tärkeintä on, että ootte just sitä mitä haluutte, erilaisuus on rikkaus ja me kaikki ollaan uniikkeja! Mä oon ite käyny elämäni aikana hirmu suuren ulkonäöllisen muutoksen. Mä oon aina ollu vähän oman tieni kulkija, enkä koskaan ala-asteella tahtonu olla niinkun muut. Vitosluokalla mä päätin leikata mun blondin, pitkän enkelitukan pois ja värjätä pään punamustaks. Tästä alko mun "emopoikavaihe", jolloin musta ei oikeesti ottanu selvää oonko nainen vai mies. Näytin lähinnä pieneltä pojalta ja nykypäivänä vähän hävettää muistella niitä aikoja. Mä olin kuitenki sillon omaitteni, ja niinku aiemmin sanoin, nii sehän se on tärkeintä. Jossain vaiheessa päätin alkaa kuitenkin opettelemaan meikkien käyttöö. Se jälki oli aluks ihan järkyttävää, enkä ymmärrä miten kehtasin kulkee niillä meikeillä missään. Harjotus tekee kuitenkin mestarin, ja pikkuhiljaa aloin oppimaan. Kattelin meikkitutoriaaleja youtubesta ja kiinnostuin maskeerauksesta enemmän ja enemmän. Nykypäivänä oonkin sit syksyllä alottamassa maskeerauskoulun Tampereella, nii ne ajat muuttuu ;)
Vaikka mä tosiaan mietinkin miten oon ennen kehdannu liikkua missään, nii oon mä kyllä hiton tyytyväinen siihen että uskalsin jo nii nuorena olla mitä sillon halusin, enkä ruvennu esittämään muuta kun oon. Nyt oon tän näkönen ku oon, ja vaikka mä en aina siedäkkään omaa ulkonäkööni, nii mä oon silti just sitä mitä haluan, mun tyyli kuvastaa mun luonnetta niin hyvin kun vaan mahollista, mun tyylistä näkee kuka mä oon! Olkaa siis omia ittejänne, meikatkaa tai älkää, laittakaa hiukset niinkun haluutte ja pukeutukaa just niinkun teistä itestänne parhaalta tuntuu! Pus kaikille, ihania ootte! ❤: Nita Aihetta mietin pitkään ja hartaasti, että minäköhän tyyli vinkin minä muka osaisin kertoa. Mutta, keksin nyt edes jonkinmoisen joka sivuaa minulle hartaan rakasta osa aluetta elämässä jota mainostan kyllä kaikille jotka jaksavat kuunnella sekä niillekin jotka eivät jaksa. Nimittäin kotimaiset hiustenhoito tuotteet ja sävytteet. Niitäkin nimittäin ihan perus ruoka kaupoista löytyy aika kattavakin valikoima. En kuitenkaan kaikkia luettele, vaikka kaikki aivan loistavia ja hellävaraisia tuotteita onkin.
Tällä kertaa esiin nostan tuotemerkin nimeltä Biozell joka valmistaa mm hoitavia sävytteitä ja muotoilutuotteita. Niistä eritoten nyt vinkkaan sävytteistä, sillä ne ovat ainoat sävytteet ja "shokkivärit" mitkä tässä jouhikossa suostuvat kauemmin kuin yhden pesun pysymään. Ja vaikka sattuisit blondaamaan hiuksesi ihan totaaliseksi hampuksi, niin se kyllä hoitaa sitä aika tehokkaasti hyvään kuosiin, nimittäin välistä tuntuu että se pystyy suorastaan ihmeisiin. Omaankin värikn tarttuu joten kuten mutta kuluu nopeammin pois, ainut miinus. Itse poikkean pakkauksen ohjeesta sen verran että en heti 5 minuutin jälkeen pois pese, vaan annan kyllä olla niin kauan kun vaan jaksan sitä varoa, sillä ne hoitavat aineet saavat siten vaikuttaa pidempään ja sävy tarttuu niin tiukkaan ettei värinpoistollakaan kaikkoa. Juurikin sen tuotteen ansiosta olen rakastunut siniseen sävyyn ja aion siinä pysyä vaikka raivokseni minua artisti Sanniksi aina Kuopion yö elämässä luullaan. Ja tämmöisillä tuotteilla on helppo ottaa osaa kampanjaan että 10€/kk enemmän kotimaisia tuotteita joilla se Suomi saadaan nousuun ;) So long, bad hair days! Kun ihmisille puhuu peruukeista, useimmille tulee ensin mieleen vain kamalat vappuperuukit. Nykypäivänä peruukkeja kuitenkin löytyy joka lähtöön ja kaikissa hintaluokissa. Niiden ei tarvitse näyttää hölmöltä tai naamiaisasulta. Niiden avulla voi muuttaa hiustyyliään omia hiuksia säästäen ja pelastua niinä päivinä, kun oma kuontalo ei halua tehdä yhteistyötä. Ihmiset ovat käyttäneet peruukkeja jo tuhansia vuosia, joten mitenkään uudesta asiasta ei ole kyse. Vaikka Underground Modelin kisakuvissa esiinnyn omissa hiuksissani, käytän kuvauksissa usein peruukkeja. Ylläolevan kollaasin kuvat on kaikki otettu viimeisen kahden vuoden aikana. Kaikissa minulla on eri peruukki päässäni. Pidän siitä, että voin helposti ja nopeasti muuttaa ulkonäköäni noin paljon erilaisia kuvauksia ja juhlia varten. Myös valmistautumisaika lyhenee, kun kampauksen teon sijaan voin vain vetäistä peruukin päähäni. Suomesta ei juurikaan vappuperuukkeja kummempia versoita saa. Useimmat tilaavatkin peruukkinsa siksi ulkomailta. Netti on pullollaan erilaisia verkkokauppoja. Omat peruukkini ovat toistaiseksi ostettu eBaysta ja Lush Wigsilta (https://www.lushwigs.com/). Joskus kelvon peruukin voi saada ihan muutamalla eurolla, mutta keskihinta on mallista ja pituudesta riippuen yleensä jotain 30-100€ väliltä. Aitohiuksisista peruukeista pitää luonnollisestikin maksaa paljon, paljon enemmän. Kun peruukin ottaa käyttöön, ei se vain päähän iskemällä yleensä vielä näytä hyvältä. Ihmisten kasvot ovat hyvin eri mallisia, joten asettelu ja itselle sopivimman tyylin etsiminen voi viedä aikaa. Itse yleensä kampailen peruukkia ja etsin sopivinta asentoa otsahiuksille, joskus kiinnitän osan suortuvista pinneillä tai teen kevyen letin saadakseni peruukin haluamaani muotoon. Peruukkeja voi myös itse leikellä. Minulla on tällä hetkellä kuusi erinäköistä peruukkia, mutta ostan kyllä vielä lisää. Samat peruukit ovat onneksi hieman eri tavalla asustettuina ja laitettuina käyneet hyvin erilaisiin kuvauksiin. Ensimmäinen ostamani peruukki oli kaunis, tummanvihreä ja laineikas peruukki, jonka löysin muutamalla eurolla eBayn ihmeellisestä maailmasta. Se on käynyt jo kaksissa kuvauksissa ja kerran Traconissa. Värinsä takia olen käyttänyt sitä sci-fi- ja fantasia-aiheissa, sillä sävy on kaukana luonnollisesta. Näin, esimerkiksi. Teemat olivat hyvin erilaiset, mutta silti peruukki kävi molempiin. Yksi suosikeistani on peruukki, joka on itseasiassa melko lähellä omaa, luonnollista hiustenväriäni. Vaikka värjäänkin omia hiuksiani kylmällä punaisella, olen syntyjäni punapää. Tätä peruukkia olen käyttänyt yleensä silloin, kun on tarvittu luonnollista hiustenväriä. Näitä olivat mm. kuvaukset, joissa teemana oli pimentohaltia, ja toisissa päälläni oli mummini hääpuku vuodelta 1955. Peruukit eivät ole aina vain naamiaisasuja. Niitä voi halutessaan käyttää missä vain. Itse olen käynyt jopa Kansallisoopperassa peruukki päässäni, joten antakaa mennä, kokeilkaa rohkeasti!
- Iiriva
Terveisiä savonmualta! Sitä tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla mikä oli kun istuuduin jälleen kerran ystäväpariskuntani luotto kulkineen etupenkille viime lauantaina suuntana kesän ensimmäinen Tuning sucks cruising kalakukkokaupungissa Kupiossa. Matamina meillä ystäväpiirissä tunnettu kirkkaan punainen Ford Galaxie 500 on kuljettanut monet reissut ja nyt mennään jälleen. Tiedossa siis cruisailua letkassa, asia kulkineella, hyvää musiikkia ja mahtavaa seuraa sekä töitä ilta kinkereissä. Se on kesä nyt eikä edes vesisade voi pilata tätä tunnelmaa! Ensin oli kokoontuminen jonne saapui autokuntia kiitettävästi. Tästä lähdettiin cruisailemaan kohti tauko paikkaa ja sieltä iltakinkereihin. Dead Teddy Boys Societyn järjestämää cruisinkia cruisaillaan kolme kertaa vuodessa näin kevät kesällä, syksyllä ja tammikuussa ajellaankin luisinkia. Enemmmän heidän toiminnasta osoitteessa: http://www.tuningsuckscruising.com/ Olen osallistunut ensimmäistä kertaa kyseisen järjestäjän cruisinkiin syksyllä 2013 ja jäänyt sille tielle osaksi talakoo porukkoo. Heti cruisingin loputtua kiiruhtaessani ravintola Hunteriin työtehtävääni lipunmyyntiin pääsin jo auttamaan erästä neitoa hädässä hiusten laiton merkeissä (otsis rollsille ja hiuskukka koristeeksi) Tauolla ja ilta kinkereissä näkee paljon tuttuja sekä tulee uusia tuttavuuksia ja oli ihana huomata että sana pääsystäni UGM 2016 semifinaleihin oli tavoittanut immeisiä. Pääsylippuja tuli myytyä ahkerasti ja vähän oltua kuvattavanakin siinä ohella. Yöllä kerkesi vielä pistämään jalalla koreasti illan esiintyjän tahtiin. Sitten olikin jo suunnattava muovimoparilla kohti kotia Iisalmeen ja aamuksi töihin. Nyt jaksaakin odottaa tulevaa viikonloppua ja oman kylän cruisinkia! Rokkaavaa sekä aurinkoista viikkoa kaikille! -Pixie- Heisan! Olen Turkuun opiskelujen perässä muuttanut Porilainen, ja nimeltäni tietty Jenna Turpeinen, tai vaihtoehtoisesti ”taiteilijanimeltäni” Demonia Vendetta. Rääväsuiseksi ja hulluksi ihmiset ovat minua pruukanneet kehua, mutta haukkuvat välillä myös mukavaksi tyypiksi. Harrastuksia minulla on ollut pienestä pitäen satutanssista painonnostoon, ja viimevuosina tärkeimmät ovat/olivat nyrkkeily, teatteri, sukellus ja musiikki. Opiskeluiden takia kuitenkin vain musiikille jäi aikaa, eikä ihme, kun olen nokkani tunkenut jo omaan ainejärjestööni emännäksi ja Axelbandeniin puheenjohtajaksi. Alternative malleilun olen löytänyt vasta pari vuotta sitten. Tällekin harrastukselle olen etsinyt aikaa sieltä sun täältä. Vaikka kehittymisen varaa on, olen alkanut nauttia kameran edessä pönöttämisestä yhä enemmän. Kisaan hain mukaan muuten vain. Ajattelin kokeilla taas onneani, koska viime kesänä se suosi minua sen verran että sain tittelin Vuoden Porilainen Muija 2015 ja olin Tuskassa perjantain kuningatar. Hivenen häkeltynythän oli olo, kun sain tietää mukaan pääsystä myös UGM 2016-kilpailuun ja iloisesti otin tiedon vastaan. Seuraavaksi silti pukkasi stressi paikalle pääsystä. Onneksi kuitenkin pari ystävää ja uusi kilpasisar tuttavuus olivat hyvänä matkaseurana. Sunnuntain kuvaus sujuikin sitten vauhdikkaasti. Lähtö oli kymmenen aikaan Turusta. Paahdoimme Tampereelle hakemaan kilpasisaren ja siitä suoraan kuvauspaikalle. Siellä alkoikin hervoton hulabaloo meikki- ja hiuspaniikilla höystettynä. Homma sujui kuitenkin mukavan sutjakkaasti, kunhan oli saanut itsensä valokuvattavaan kuntoon ja uudenkarhean mekon päälle korua unohtamatta. Leidejä tepsutteli ympäri ämpäri kuvauspaikkaa ja piikkikorot kaikuivat käytävillä, kunnes yhtäkkiä koko touhu olikin jo pistetty pakettiin. Päivästä jäi hyvä maku suuhun ja uusi kokemus muisteltavaksi. Voi vain toivoa, että Pieksämäella törmätään. Olisi mukavaa, jos kisaan pääsy edistäisi malleilu harrastustani. Enemmän kuvauksia ja miksei katalogitöitäkin. Se toisi mahdollisesti myös positiivista julkisuutta bändillemme, Freakensteinille, jossa yhä laulan Porissa. Voitto olisi upea saavutus, mutta katsotaan mihin rahkeeni riittävät! Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Hellouu! Olen Miss Sassy Fierce, räväyttävä burleskitaiteilijan alku, jonka lavahahmon taakse kätkeytyy 22-vuotias opiskelijamimmi Turusta. Alun perin olen Porin kasvatteja, mutta yliopisto-opiskelut veivät tieni Turkuun syksyllä 2014. Opiskelen pääaineenani toista vuotta kansatiedettä ja toimin folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen opiskelijain yhdistyksen tämän vuoden puheenjohtajana. Eli arkeni kuluu tenttikirjojen, kokousten ja jäsenistölle järjestettävien tapahtumien merkeissä. Opiskelun ohella olen tehnyt siivoustöitä, jotta olen pystynyt kustantamaan intohimoni eli burleskin. Vapaa-aikanani (jep, minullakin sellaista joskus on) väsäilen ja suunnittelen asuja ja esityksiä yhdessä burleskisiskoni Cola ToughLoven kanssa. Yhdessä muodostamme Fierce Love-duon, joka nähdään ensi syksynä lavalla mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Burleskimaailma ei ole minusta vielä paljoa kuullut, sillä ensiesiintymiseni tapahtui turkulaisen Machina Electrica-ryhmän riveissä yksityistilaisuudessa viime joulukuussa. Syksyn aikana toivottavasti minut nähdään niin duona kuin soolona lavalla tasseleita heiluttelemassa! Tyyliltäni olen naisellinen, seksikäs ja ronskin rock samaan aikaan. Lempivärini on musta ja sen kyllä huomaa erityisesti arkipukeutumisessa. Tyylini kulmakivi on kuitenkin punainen huulipuna. Nainen ei mielestäni muuta päälleen tarvitse kuin punaisen, huolitellun huulipunan. Tyylillistä esikuvaa en suoranaisesti omista, koska tykkään yhdistellä ja kokeilla erilaisia virityksiä ja tyylejä. Voisin silti sanoa tyylini olevan yhdistelmä Bettie Pagea, Marilyn Monroeta ja Kat Von Deetä. Sopiva sekamelska seksikästä pin uppia, klassista kauneutta sekä rokkimimmiä asenteella. Kuvailisin itseäni itsevarmaksi, ystävälliseksi ja lojaaliksi henkilöksi. Olen sinut itseni kanssa enkä häpeile olla minä. Joskus kuuntelin liikaa muiden ihmisten mielipiteitä ja hukkasin itseni miellyttääkseni muita. Onnekseni pääsin siitä loukusta ja löysin itseni uudestaan. Enää ikinä kukaan ei voi minulta riistää sitä mitä olen - jos en kelpaa sellaisena kuin olen niin omapa on menetyksensä. Olen välillä turhankin "itsenäinen nainen", joka uskoo pärjäävänsä kaikesta, mutta välillä se apu on oikeasti tarpeen. Tämä piirre ilmenee jääräpäisyytenä ja satunnaisena komenteluna, mutta onneksi lähimmät ystävät ja perhe tietävät etten tuittupäisyydelläni tarkoita pahaa. Rakastan haastaa itseäni ja oppia uutta - ehkä tämän piirteen takia olen myös tässä. Ystäväni painostuksesta hain mukaan kisaan ja jäin jännittämään semifinalistien ilmoitusta. Maanantaina 2.5. olin kotona toipumassa hieman rankasta opiskelijavapusta, kun viesti plingahti puhelimeeni. Hyppäsin sohvalta ylös ja huusin "Mä pääsin siihen kisaan! Mä pääsin siihen kisaan!" Kämppikseni oli samaan aikaan päiväunilla ja heräsi karjuntaani (huom: en osaa kiljua niin kutsuttakoon sitä epämääräistä vinkunaölinää karjunnaksi). Oloni oli käsittämätön. Jo valmiiksi kädet hieman tärisivät, mutta tämä hieno uutinen kisaan pääsystä aiheutti kokovartalo tärinän. Tunsin ylpeyttä ja intoa. "Hemmetti, mä tein sen!" oli päällimmäinen ajatus läpi päivän. Intoa piukassa selailin kilpasiskojeni profiileja ja odottelin tietoja kisan etenemisestä. Aloin saman tien miettimään mitä kaikkea minun tarvitsee tehdä ja hoitaa ennen kuvauksiin lähtöä. Ensimmäisenä kaikkien mahdollisten kulkuvälineiden vertailu ja hintapolitiikan tutkinta. Yh, Turusta Jyväskylään bussilla 4,5 tuntia. Oli miten oli, sinne oli päästävä. Kirjoitin monta muistilistaa, jotten vain unohtaisi jotain. Papiljottien hankinta, kampaustestailut, kulmien nyppiminen, ripsipidennysten huoltaminen, tavaroiden pakkaus, matkalippujen huolehtiminen mukaan, kuvausrekvisiitat,... Lista tuntui loputtomalta, mutta lauantai-iltana 7.5. istahdin kotisohvalleni paplarit päässä ja kaikki kohdat listasta täytettyinä. Enää puuttui unen päästä saaminen, aamulla herääminen, meikkaus ja bussiin ehtiminen. Bussissa keskityin lähinnä nukkumiseen ja Tampereelta samaan menopeliin hyppäsi kilpasisko Iiriva, jonka kanssa jännitimme yhdessä tulevaa päivää. Saavuimme Jyväskylään puoli yhden aikaan ja pienen seikkailun ja navigoinnin jälkeen löysimme perille Tanssisali Lutakolle. Suttuiset seinät ja sotkuiset huoneet tuntuivat itseasiassa kodikkailta, nimittäin ainejärjestöllämme oli oma opiskelijoiden tila Koppi, jonka seinät kertoivat yli parinkymmenen vuoden tarinaa ja jonka hieman sotkuiset huoneet kuvastivat yhdessä viettämiämme iltoja. Valitettavasti jouduimme luopumaan tästä tilasta tämän vuoden maaliskuuhun mennessä, joten oli oikein virkistävää saapua tilaan, joka muistutti etäisesti Koppia. Paikalla vastassa oli mahtava työryhmämme ja muutama muu kisan tyttö. Kaikkia jännitti ja vaihdoimme hermostuneita, mutta innostuneita keskusteluja keskenämme puunatessamme itsemme kuvauskuntoon. Tila täyttyi meikkipisteistä, vaatteiden sovittelusta, silittämisestä ja hilpeästä puheensorinasta. Suurin jännitys poistui, koska tajusi, että tässä ollaan kaikki samassa pisteessä ja me jaetaan nämä hetket yhdessä. Itse en ole sinänsä mallin hommia tehnyt, mutta kaverien kameran edessä on tullut vuosien varrella jonkin verran hypittyä. Onhan se myönnettävä, että hieman siinä mahanpohjassa tuntui perhosia, mutta tilanne oli silti niin nopeasti ohi, ettei sitä oikeastaan ehtinyt edes pahinta jännitystä itselleen kehittää. Olin niin tyytyväinen Underground Storelta minulle valittuihin kuvausvaatteisiin sekä omaan stailaukseeni, että luotin kuvien onnistumiseen. Varmasti kuvissa olisi paranneltavaa, asennoissa korjattavaa ynnä muuta sellaista, mutta ei tässä ammattilaisia olla ja kehittymään tänne ollaan tultu. Sitten koitti hetki kun sai rentoutua, syödä ja tutustua muihin paikallaolijoihin paremmin. Päivä oli kokonaisuudessaan hyvin jännittävä, pitkä ja voimia vievä, mutta olo oli ihan mahtava istuessani junan kyytiin päivän päätteeksi. Ihan uskomattomia tyyppejä, on todella kunnia saada työskennellä ja kilpailla näiden ihmisten kanssa! Odotankin loppukisalta muihin kilpailijoihin ja työryhmään paremmin tutustumista sekä mielenkiintoisia ja opettavaisia kokemuksia yhdessä. Haluan kehittyä mallina sekä löytää uusia inspiraatioita burleskin tekemiseen ja mikä tärkeintä: näyttää mistä tämä Sassy on oikein tehty! With love, Miss Sassy Fierce Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|