.
Kaikki alkoi jo silloin ennen 90-luvun puoliväliä, kun muutimme syntymäkaupungistani Joensuusta tänne Iisalmeen. Kun menin leikkimään hiekkalaatikolle ja kommunikoimaan muiden paikalla olleiden lasten kanssa aikuiset nauroivat minulle! Puhuin nimittäin Pohjois-Karjalan murretta. Tästä olin pahoittanut mieleni mennyt sisälle ja sanonut vanhemmilleni että haluan takaisin kotiin. Kyllä sitä sitten tänne Savoon kotiuduttiin.Ohessa kuva minusta alle 4-vuotiaana, jolloin olin poikatyttö ja mekot ei paljoa kiinnostaneet. Koitti peruskoulu aika. Siellä erotuin jo alaluokilla muista kokoni puolesta. Olin kaikkia päätä pidempi ja näin ollen muutenkin isompi ja siitähän se kiusaaminen taas lähti käyntiin.. Yläluokilla kiusaaminen oli pahimmillaan: olin hevari. Pukeuduin mustaan, oli niittejä sekä ketjuja ja aina kuulokkeet korvilla josta kuului milloin mitäkin metallimusiikkia tai raskaampaa rockia. Olin niitä harvoja tyttöjä, jotka olivat erilaisia. Ränkädänkät (rokkarit) oli aina jotain huutelemassa. Kiusaaminen oli lähinnä henkistä. Opettajat tajusivat asian vasta yhdeksännen luokan viimeisellä viikolla että minusta oli tehty pila piirros saatanan palvontaan liittyneenseen monisteeseen kääntö puolelle. Tämä moniste oli jaettu koko luokalle. Sain samaisena vuonna vuoden hevari kunniakirjan koulussa. Olin ylpeä siitä. Yläasteen päätyttyä lähdin taide lukioon. Siellä oli aivan ihanaa. Sait olla oma itsesi ja kukaan ei siitä kiusannut. Sama linja jatkui vielä ammattikoulussakin. Tällöin ompelin itselleni ensimmäisen kellomekon ystäväni avustuksella. Näin aikuisiälläkin tulee vastaan vielä arvostelua ja kritisointia tyyliin liittyen, mutta sitä osaa jo käsitellä aivan eri tavalla kuin yli 10-vuotta sitten. Kova paikka minulle oli kun sanottiin että et ole pin-up. Niin mietin kauan: mikä minä olen? Tarvitseeko minun olla mitään? Minä olen minä! Minä olen rohkeasti ja ylpeästi erilainen ja pukeudun sekä näytän sille mikä minusta tuntuu sillä hyvälle. Olkaa kaikki rohkeasti sellaisia mikä itsestä tuntuu hyvälle ja omalle!
0 Comments
Pari viikkoa sitten sain kutsun kuvauksiin parin tunnin varoajalla. Tiedossa oli vain tila, mutta valmista teemaa ei ollut. Ensin hiipi pieni muotoinen paniikki; ei päälle laitettavaa ja hiukset nutturan jäljiltä. Ajatuksissani vaatekaappiani läpi käyden sain idean että vaatteiden suhteen voisin hieman hullutella ja kokeilla jotain erillaista ja ei aina niin pin-up juttuja. Yksi kehätyttö kehäasuista joka jäi käyttämättä ja halloweeniksi tekemäni asu. Entäs hiukset? Toisessa asussa oli päähine niin päädyin joka tyyliin sopiviin kiharoihin. Näinpä tyyli vinkkini on ne toisista niin ihanat ja toisia niin vihastuttavat kiharat. Kiharoiden tekotapoja on monia niin kuin kihara tyyppejäkin. Tässäpä vinkkejä korkkiruuvikiharoihin, jotka itselläni kestää seuraavaan pessun ja sopivat tyyliin kuin tyyliin, koska niitä on helppo muunnella erilaisiksi kampauksiksi. Nukkemaiset korkkiruuvikiharat piippausraudalla eli lämpökihartimella. Jos hiuksesi suoristuvat tai pörrööntyvät helposti, föönaa pohjalle jokin pohjatukituote (muotovaahto). Muista että vastapesty hius voi olla vaikeampi kihartaa kuin toisen päivän tukka! Pinnoita kiharrettava osio sumuttelemalla lämpösuojasuihketta tai lämpösuojavoiteella (sopii normaaleille ja vahvoille hiuksielle). Näin saat napakamman kiharan. Avaa klipsi ja vie kiharrin hiusten latvaan. Napsauta klipsi kiinni ja lähde pyörittämään hiusta laitteen ympärille pystysuorassa kohti tyveä. Hiusosio rullautuu laitteen ympärille. Pidä muutama sekunti ja vapauta. Hiuskiinne kannattaa suihkuttaa heti valmiiseen kiharaan yksitellen, eikä odottaa että kihartaa ensin koko pään. Hiuskiinteen valinnalla voit vaikuttaa siihen, haluatko korostaa hiusten mattaisuutta vai kiiltoa. Älä suihkuta lakkaa liikaa äläkä liian läheltä, sekin voi suoristaa kiharan. Kiharavoidetta/vahaa voi laittaa kiharaan (sormilla vetäen ylhäältä alas asti) kiharruksen jälkeen, mutta tuote ei saa olla rasvainen, se suoristaa kiharan. Kiharoita ei kannata harjata, vain haroa käsillä hieman auki. Kihara muovautuu niin pitkään, kuin hius on lämmin. Älä siis harjaa tai haro auki lämmintä hiusta. Kuvaukset meni todella hyvin ja oli ihana kun sain irrotella ja tehdä jotain erilaista kuin koskaan ennen.
Kuvaaja Heikki Sarkala https://www.facebook.com/HJSPhotoGrapher/?fref=ts Instagram #saikkiherkala Terveisiä savonmualta! Sitä tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla mikä oli kun istuuduin jälleen kerran ystäväpariskuntani luotto kulkineen etupenkille viime lauantaina suuntana kesän ensimmäinen Tuning sucks cruising kalakukkokaupungissa Kupiossa. Matamina meillä ystäväpiirissä tunnettu kirkkaan punainen Ford Galaxie 500 on kuljettanut monet reissut ja nyt mennään jälleen. Tiedossa siis cruisailua letkassa, asia kulkineella, hyvää musiikkia ja mahtavaa seuraa sekä töitä ilta kinkereissä. Se on kesä nyt eikä edes vesisade voi pilata tätä tunnelmaa! Ensin oli kokoontuminen jonne saapui autokuntia kiitettävästi. Tästä lähdettiin cruisailemaan kohti tauko paikkaa ja sieltä iltakinkereihin. Dead Teddy Boys Societyn järjestämää cruisinkia cruisaillaan kolme kertaa vuodessa näin kevät kesällä, syksyllä ja tammikuussa ajellaankin luisinkia. Enemmmän heidän toiminnasta osoitteessa: http://www.tuningsuckscruising.com/ Olen osallistunut ensimmäistä kertaa kyseisen järjestäjän cruisinkiin syksyllä 2013 ja jäänyt sille tielle osaksi talakoo porukkoo. Heti cruisingin loputtua kiiruhtaessani ravintola Hunteriin työtehtävääni lipunmyyntiin pääsin jo auttamaan erästä neitoa hädässä hiusten laiton merkeissä (otsis rollsille ja hiuskukka koristeeksi) Tauolla ja ilta kinkereissä näkee paljon tuttuja sekä tulee uusia tuttavuuksia ja oli ihana huomata että sana pääsystäni UGM 2016 semifinaleihin oli tavoittanut immeisiä. Pääsylippuja tuli myytyä ahkerasti ja vähän oltua kuvattavanakin siinä ohella. Yöllä kerkesi vielä pistämään jalalla koreasti illan esiintyjän tahtiin. Sitten olikin jo suunnattava muovimoparilla kohti kotia Iisalmeen ja aamuksi töihin. Nyt jaksaakin odottaa tulevaa viikonloppua ja oman kylän cruisinkia! Rokkaavaa sekä aurinkoista viikkoa kaikille! -Pixie- Pixie Sweetmayhem asenteella ja aitoudella höystetty 27-vuotias lähihoitaja Iisalmesta. Olen suloisenmakea sekasorto; edustan Rockabellaa, Psychobillyä ja pin uppia. Rakastan kellomekkoja siinä missä nahkahousujakin. Vapaa-aikana harrastan käsitöitä ja ompelen, jos en aja ompelukoneella niin sitten mennään ameriikan autolla tai moottoripyörällä kruisaillen, sekä tallilla touhuten. Aikaa kuluu samalla musiikin parissa ja saatan intoutuakin laulamaan tai tanssimaan. Käyn myös erilaisissa jenkkiauto tapahtumissa edustamassa ja viihdyn kamerankin edessä. Useampaan otteesen piti lukea valinta tekstari uusiksi. Tuntui aivan epätodelliselta että olin päässyt kisaan mukaan. Mitä?? Minäkö?? UGM 2016 semifinalisti. Aivan uskomatonta. Tähän risukasaan paistaa aurinko nyt niin kovasti että oon ihan liekeissä! Sitten vain täytyi järjestellä tulevan viikonlopun suunnitelmat uusiksi ja niin sitä tehtiin. Lauantaina päiväseltään Oulun American Car Showhun ja yötä vasten takaisin kotia. Sunnuntaina hyppäsin Dodgen rattiin ja ajelin kuvauksiin. Matkalla piti pysähtyä ostamaan kuvausrekvisiittaa huoltoasemalta. Kuvauspaikalla oli odottamassa joukko ihanaisia naisia. Kivaa puheen sorinaa ja toistemme auttelua. Ihanaa me henkeä. Itse kuvaukset olivat ohi todella nopeasti ja muutama mieletön kuvaidea tuli vielä kotio Calilla ajaessa ( haaveilen jo uusista kuvauksista). Odotan jo malttamattomana että pääsen urakalla kirjoittelemaan blogi tekstejä tapahtumista joissa edustan sekä tulevista kuvauksista. Malttamattomana jo odotan seuraavaa kertaa että pääsee viettämään aikaa muiden semifinalistien kanssa ja näkee koko UGM tiimin uudestaan. Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|