.
Hellouu! Olen Miss Sassy Fierce, räväyttävä burleskitaiteilijan alku, jonka lavahahmon taakse kätkeytyy 22-vuotias opiskelijamimmi Turusta. Alun perin olen Porin kasvatteja, mutta yliopisto-opiskelut veivät tieni Turkuun syksyllä 2014. Opiskelen pääaineenani toista vuotta kansatiedettä ja toimin folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen opiskelijain yhdistyksen tämän vuoden puheenjohtajana. Eli arkeni kuluu tenttikirjojen, kokousten ja jäsenistölle järjestettävien tapahtumien merkeissä. Opiskelun ohella olen tehnyt siivoustöitä, jotta olen pystynyt kustantamaan intohimoni eli burleskin. Vapaa-aikanani (jep, minullakin sellaista joskus on) väsäilen ja suunnittelen asuja ja esityksiä yhdessä burleskisiskoni Cola ToughLoven kanssa. Yhdessä muodostamme Fierce Love-duon, joka nähdään ensi syksynä lavalla mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Burleskimaailma ei ole minusta vielä paljoa kuullut, sillä ensiesiintymiseni tapahtui turkulaisen Machina Electrica-ryhmän riveissä yksityistilaisuudessa viime joulukuussa. Syksyn aikana toivottavasti minut nähdään niin duona kuin soolona lavalla tasseleita heiluttelemassa! Tyyliltäni olen naisellinen, seksikäs ja ronskin rock samaan aikaan. Lempivärini on musta ja sen kyllä huomaa erityisesti arkipukeutumisessa. Tyylini kulmakivi on kuitenkin punainen huulipuna. Nainen ei mielestäni muuta päälleen tarvitse kuin punaisen, huolitellun huulipunan. Tyylillistä esikuvaa en suoranaisesti omista, koska tykkään yhdistellä ja kokeilla erilaisia virityksiä ja tyylejä. Voisin silti sanoa tyylini olevan yhdistelmä Bettie Pagea, Marilyn Monroeta ja Kat Von Deetä. Sopiva sekamelska seksikästä pin uppia, klassista kauneutta sekä rokkimimmiä asenteella. Kuvailisin itseäni itsevarmaksi, ystävälliseksi ja lojaaliksi henkilöksi. Olen sinut itseni kanssa enkä häpeile olla minä. Joskus kuuntelin liikaa muiden ihmisten mielipiteitä ja hukkasin itseni miellyttääkseni muita. Onnekseni pääsin siitä loukusta ja löysin itseni uudestaan. Enää ikinä kukaan ei voi minulta riistää sitä mitä olen - jos en kelpaa sellaisena kuin olen niin omapa on menetyksensä. Olen välillä turhankin "itsenäinen nainen", joka uskoo pärjäävänsä kaikesta, mutta välillä se apu on oikeasti tarpeen. Tämä piirre ilmenee jääräpäisyytenä ja satunnaisena komenteluna, mutta onneksi lähimmät ystävät ja perhe tietävät etten tuittupäisyydelläni tarkoita pahaa. Rakastan haastaa itseäni ja oppia uutta - ehkä tämän piirteen takia olen myös tässä. Ystäväni painostuksesta hain mukaan kisaan ja jäin jännittämään semifinalistien ilmoitusta. Maanantaina 2.5. olin kotona toipumassa hieman rankasta opiskelijavapusta, kun viesti plingahti puhelimeeni. Hyppäsin sohvalta ylös ja huusin "Mä pääsin siihen kisaan! Mä pääsin siihen kisaan!" Kämppikseni oli samaan aikaan päiväunilla ja heräsi karjuntaani (huom: en osaa kiljua niin kutsuttakoon sitä epämääräistä vinkunaölinää karjunnaksi). Oloni oli käsittämätön. Jo valmiiksi kädet hieman tärisivät, mutta tämä hieno uutinen kisaan pääsystä aiheutti kokovartalo tärinän. Tunsin ylpeyttä ja intoa. "Hemmetti, mä tein sen!" oli päällimmäinen ajatus läpi päivän. Intoa piukassa selailin kilpasiskojeni profiileja ja odottelin tietoja kisan etenemisestä. Aloin saman tien miettimään mitä kaikkea minun tarvitsee tehdä ja hoitaa ennen kuvauksiin lähtöä. Ensimmäisenä kaikkien mahdollisten kulkuvälineiden vertailu ja hintapolitiikan tutkinta. Yh, Turusta Jyväskylään bussilla 4,5 tuntia. Oli miten oli, sinne oli päästävä. Kirjoitin monta muistilistaa, jotten vain unohtaisi jotain. Papiljottien hankinta, kampaustestailut, kulmien nyppiminen, ripsipidennysten huoltaminen, tavaroiden pakkaus, matkalippujen huolehtiminen mukaan, kuvausrekvisiitat,... Lista tuntui loputtomalta, mutta lauantai-iltana 7.5. istahdin kotisohvalleni paplarit päässä ja kaikki kohdat listasta täytettyinä. Enää puuttui unen päästä saaminen, aamulla herääminen, meikkaus ja bussiin ehtiminen. Bussissa keskityin lähinnä nukkumiseen ja Tampereelta samaan menopeliin hyppäsi kilpasisko Iiriva, jonka kanssa jännitimme yhdessä tulevaa päivää. Saavuimme Jyväskylään puoli yhden aikaan ja pienen seikkailun ja navigoinnin jälkeen löysimme perille Tanssisali Lutakolle. Suttuiset seinät ja sotkuiset huoneet tuntuivat itseasiassa kodikkailta, nimittäin ainejärjestöllämme oli oma opiskelijoiden tila Koppi, jonka seinät kertoivat yli parinkymmenen vuoden tarinaa ja jonka hieman sotkuiset huoneet kuvastivat yhdessä viettämiämme iltoja. Valitettavasti jouduimme luopumaan tästä tilasta tämän vuoden maaliskuuhun mennessä, joten oli oikein virkistävää saapua tilaan, joka muistutti etäisesti Koppia. Paikalla vastassa oli mahtava työryhmämme ja muutama muu kisan tyttö. Kaikkia jännitti ja vaihdoimme hermostuneita, mutta innostuneita keskusteluja keskenämme puunatessamme itsemme kuvauskuntoon. Tila täyttyi meikkipisteistä, vaatteiden sovittelusta, silittämisestä ja hilpeästä puheensorinasta. Suurin jännitys poistui, koska tajusi, että tässä ollaan kaikki samassa pisteessä ja me jaetaan nämä hetket yhdessä. Itse en ole sinänsä mallin hommia tehnyt, mutta kaverien kameran edessä on tullut vuosien varrella jonkin verran hypittyä. Onhan se myönnettävä, että hieman siinä mahanpohjassa tuntui perhosia, mutta tilanne oli silti niin nopeasti ohi, ettei sitä oikeastaan ehtinyt edes pahinta jännitystä itselleen kehittää. Olin niin tyytyväinen Underground Storelta minulle valittuihin kuvausvaatteisiin sekä omaan stailaukseeni, että luotin kuvien onnistumiseen. Varmasti kuvissa olisi paranneltavaa, asennoissa korjattavaa ynnä muuta sellaista, mutta ei tässä ammattilaisia olla ja kehittymään tänne ollaan tultu. Sitten koitti hetki kun sai rentoutua, syödä ja tutustua muihin paikallaolijoihin paremmin. Päivä oli kokonaisuudessaan hyvin jännittävä, pitkä ja voimia vievä, mutta olo oli ihan mahtava istuessani junan kyytiin päivän päätteeksi. Ihan uskomattomia tyyppejä, on todella kunnia saada työskennellä ja kilpailla näiden ihmisten kanssa! Odotankin loppukisalta muihin kilpailijoihin ja työryhmään paremmin tutustumista sekä mielenkiintoisia ja opettavaisia kokemuksia yhdessä. Haluan kehittyä mallina sekä löytää uusia inspiraatioita burleskin tekemiseen ja mikä tärkeintä: näyttää mistä tämä Sassy on oikein tehty! With love, Miss Sassy Fierce Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä
0 Comments
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|