.
Kun katselen omia lapsuuskuviani, näen omasta mielestäni ihastuttavan androgyynisen lapsen. Minun annettiin olla oma itseni. Ihan yhtä lailla myllersin pitkin metsiä partion mukana kuin leikin Barbieillakin. Hametta en suostunut päälleni kuitenkaan laittamaan, ja pyysin lyhyttä tukkaa aloittaessani koulun koska pulpetin ylle kumartuessa polkkapituus tuli ärsyttävästi silmille. Joskus tuntemattomille ihmisille tämä tuotti hankaluuksia. Kävi useamman kerran niin, että kun koulun kanssa mentiin uimahalliin, minulle annettiin ensin avain miesten puolelle. Piti käydä erikseen pyytämässä oikea avain. Vaatekauppojen myyjät lähtivät ensin tarjoamaan aina poikien vaatteita. Ei siinä mitään, itseasiassa ne itselleni mieluisemmat värit niistä yleensä löytyivätkin. Joskus en päässyt leikkeihin mukaan, koska ”me leikitään vaan tyttöjen kanssa”. Eräällä partioleirillä särjin yhden tytön sydämen, koska en ollutkaan poika. Hän oli kuulemma ollut ihastunut minuun, koska olin ollut kivoin poika jonka hän oli ikinä tavannut. Yläkouluikäisenä aloin vasta kasvattaa pidempää tukkaa, käyttämään meikkiä ja pukeutumaan vähän naisellisemmin. Lukiossa ollessani kävin koulua korkeissa koroissa, pitkissä hameissa ja kireissä korseteissa. Joillekin sen ajan tutuilleni tulikin yllätyksenä kun lukion jälkeen vaihdoin korsetit ja korot valtion vihreisiin. Minut lapsesta asti tunteneille tämä tuskin oli mitenkään ihmeellistä. Nykyään laittaudun vain harvoin kunnolla. Käytännössä näen vaivaa vain kuvausten, tapahtumien tai juhlien takia. Kotona hengailen ja töissä käyn edelleen vähässä meikissä ja mieluiten rennot housut ja huppari päällä. Kuvauksia varten laittautumiseen menee helposti 2-3 tuntia. Kun ajattelee millainen olin lapsena, voi olla vaikea kuvitella, miten nyt sitten malleilen hyvinkin naisellisena. Roolejahan nämä ovatkin. Ei se pieni lapsi ole mihinkään kadonnut. Hän vain näyttää välillä erilaiselta. Minä olen yhä minä. - Iiriva
0 Comments
So long, bad hair days! Kun ihmisille puhuu peruukeista, useimmille tulee ensin mieleen vain kamalat vappuperuukit. Nykypäivänä peruukkeja kuitenkin löytyy joka lähtöön ja kaikissa hintaluokissa. Niiden ei tarvitse näyttää hölmöltä tai naamiaisasulta. Niiden avulla voi muuttaa hiustyyliään omia hiuksia säästäen ja pelastua niinä päivinä, kun oma kuontalo ei halua tehdä yhteistyötä. Ihmiset ovat käyttäneet peruukkeja jo tuhansia vuosia, joten mitenkään uudesta asiasta ei ole kyse. Vaikka Underground Modelin kisakuvissa esiinnyn omissa hiuksissani, käytän kuvauksissa usein peruukkeja. Ylläolevan kollaasin kuvat on kaikki otettu viimeisen kahden vuoden aikana. Kaikissa minulla on eri peruukki päässäni. Pidän siitä, että voin helposti ja nopeasti muuttaa ulkonäköäni noin paljon erilaisia kuvauksia ja juhlia varten. Myös valmistautumisaika lyhenee, kun kampauksen teon sijaan voin vain vetäistä peruukin päähäni. Suomesta ei juurikaan vappuperuukkeja kummempia versoita saa. Useimmat tilaavatkin peruukkinsa siksi ulkomailta. Netti on pullollaan erilaisia verkkokauppoja. Omat peruukkini ovat toistaiseksi ostettu eBaysta ja Lush Wigsilta (https://www.lushwigs.com/). Joskus kelvon peruukin voi saada ihan muutamalla eurolla, mutta keskihinta on mallista ja pituudesta riippuen yleensä jotain 30-100€ väliltä. Aitohiuksisista peruukeista pitää luonnollisestikin maksaa paljon, paljon enemmän. Kun peruukin ottaa käyttöön, ei se vain päähän iskemällä yleensä vielä näytä hyvältä. Ihmisten kasvot ovat hyvin eri mallisia, joten asettelu ja itselle sopivimman tyylin etsiminen voi viedä aikaa. Itse yleensä kampailen peruukkia ja etsin sopivinta asentoa otsahiuksille, joskus kiinnitän osan suortuvista pinneillä tai teen kevyen letin saadakseni peruukin haluamaani muotoon. Peruukkeja voi myös itse leikellä. Minulla on tällä hetkellä kuusi erinäköistä peruukkia, mutta ostan kyllä vielä lisää. Samat peruukit ovat onneksi hieman eri tavalla asustettuina ja laitettuina käyneet hyvin erilaisiin kuvauksiin. Ensimmäinen ostamani peruukki oli kaunis, tummanvihreä ja laineikas peruukki, jonka löysin muutamalla eurolla eBayn ihmeellisestä maailmasta. Se on käynyt jo kaksissa kuvauksissa ja kerran Traconissa. Värinsä takia olen käyttänyt sitä sci-fi- ja fantasia-aiheissa, sillä sävy on kaukana luonnollisesta. Näin, esimerkiksi. Teemat olivat hyvin erilaiset, mutta silti peruukki kävi molempiin. Yksi suosikeistani on peruukki, joka on itseasiassa melko lähellä omaa, luonnollista hiustenväriäni. Vaikka värjäänkin omia hiuksiani kylmällä punaisella, olen syntyjäni punapää. Tätä peruukkia olen käyttänyt yleensä silloin, kun on tarvittu luonnollista hiustenväriä. Näitä olivat mm. kuvaukset, joissa teemana oli pimentohaltia, ja toisissa päälläni oli mummini hääpuku vuodelta 1955. Peruukit eivät ole aina vain naamiaisasuja. Niitä voi halutessaan käyttää missä vain. Itse olen käynyt jopa Kansallisoopperassa peruukki päässäni, joten antakaa mennä, kokeilkaa rohkeasti!
- Iiriva Hei, olen Iiriva, 27-vuotias ihmisolento Tampereelta. Ammatiltani olen lavasterakentaja-artesaani. Jonkin verran eri teattereissa on unelmatyötä tullut tehtyä, mutta nyt paremman puutteessa ansaitsen leipäni tehdassiivoojana. Vapaa-aikani vietän haaveillen, konsoli- ja lautapelejä pelaten, laulaen ja musiikkia sovittaen, koiraani hoitaen ja erilaisten kuvausten parissa. Alternative-malleilua olen harrastanut lähes 10 vuotta! Olen introventti ja hitaasti lämpenevä persoona, jonka takia minusta saa helposti kylmän tai kopean kuvan, mutta kun minuun tutustuu paremmin, kovan kuoren alta löytyykin rempseä ja hyväsydäminen otus. Isot ajoneuvot ovat lähellä sydäntäni, ja vapaaehtoisen asepalvelukseni suoritinkin pääasiassa panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen ja maastokuorma-autojen ratissa. Minusta ja eri tyyleistäni löytyy paljon kuvia malli-sivuiltani https://www.facebook.com/IirivaModel Kun kuulin päässeeni kisaan mukaan, olin tipahtaa tuoliltani. Huisin jännää! Vaikka erilaisia kuvauksia minulla on takana ties kuinka paljon, olisi kisaaminen aivan uusi kokemus. Hakiessani mukaan en ollut juurikaan uskonut mahdollisuuksiini päästä yhdeksi semifinalisteista. Kun kuvauspäivä koitti, oli jännittänyt jo etukäteen. Nousin jo aamuvarhaisella laittautumaan ja matkustin sitten bussilla Jyväskylään. Kuvauspaikalla oli rento ja mukava meininki, ja itse kuvaukset sujuivat yllättävän nopeasti. Oli ihana nähdä ja tavata niin erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia naisia ja ihailla Underground Storen monipuolista vaatevalikoimaa. Ja Koruharakan koruja. Uskon, että kisa tuo minulle rutkasti uusia kokemuksia ja itsevarmuutta esiintymiseen! Vierastan lavoilla esiintymistä, vaikka kameran edessä viihdynkin. Toivon, että kisan myötä tutustun uusiin ihmisiin ja saan mahdollisesti yhteistyökumppaneita malleilun saralle. Oman tyylin rajojen laajentaminen ei ole myöskään koskaan pahaksi. - Iiriva Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|