.
Huhhuh! Puolivuotta kulunut Underground Model 2015 kilpailun voitosta, aika on kyllä kulkenut siivillä!
Underground storen lahjakortti tuhlattu, palkintotatuointi koristaa käsivartta ja kahdet kuvauksetkin suoritettu UG:n porukan kanssa! Tehtiin tuommoinen viikonlopun mittainen reissu miehen kanssa Joensuuhun, jossa UG:n Sanna tatuoi palkintotatuointin ja Kosken Ilkan kanssa kuvattiin UG:lle hiukan mainosmateriaalia ;) Syksyllä saatiin meidän Rockabellas ryhmän kanssa vuoden 2016 kalenteri pihalle ja sitä markkinoidessa lähdettiinkin jo suunnittelemaan ja toteuttamaan vuoden 2017 kalenteria, eli tekemistä on riittänyt! Syyskuussa pääsin myös tuomaroimaan Lady Gasell Bella kilpailua Huittisissa, aivan mahtavaa että näitä "einiinulkonäkökeskeisiä" vaan enemmänkin asennekysymys kilpailuja tulee kokoajan lisää! Tuntuu että tuo loppuvuosi on juostu kuvausten, palavereiden, markkinoinnin ja oman työn parissa lähes ilman vapaa-aikaa! Joulupyhätkin istuin Siwan kassalla :D Jos nyt vielä muutaman kuukauden jaksaisi paahtaa täysillä ja sitten Toukokuussa suuntaa kavereiden kanssa Budapestiin rentoutumaan :) XOXO Lily Desire
0 Comments
Lily Desire voitti Underground Model 2015 -kilpailunTässä blogipostauksessa Lily kertoo fiiliksistään kilpailun jälkeen.
Siitä se sit starttas, Underground Model 2015 finaaliviikko! Perjantaina suunnaks pieksämäki ja viikonloppu upeassa seurassa :)
Tän hetken fiilikset? Maha kutiaa, perhoset meinaa lentää jo vattasta läpi eikä uni meinaa iltasin tulla, jännittää aivan järjettömän paljon! Olen yrittänyt jatkuvasti aktivoida itseäni että saisin ajatukset muualle tästä jännityksestä :D Kävellä sinne sit lavalle kaikkien ihmisten eteen vastailemaan kysymyksiin, huhhuh! On tullu matkusteltua lähialueilla, mökkeiltyä, kalasteltua (Kemissä käytiin oikein merellä saaliina 4.5 ja 6.1 kiloiset hauet ;) ) ja pidettiin sunnuntai-iltana vielä kuvauksetkin. Viime viikon aikana stressi painoittui täysin noihin kuvauksiin, mutta nyt kun ne on ohi, UGM-jännitys pamahti tilalle kun puulla ois päähän lyöty :D SE ON IHAN KOHTA!!! Toisaalta myös innostus ja odotus on suuria, eli ihan positiivista jännitystä :D Laitan tuosta muutaman reissukuvan parin viikon ajalta :P Innon ja jännityksen sekoittamin fiiliksin, -Lily Desire- Pohdin pitkään mistä kirjoittaisin kun aiheeksi annettiin "Asia joka koskettaa". Omaa elämääni eniten koskettaviin asioihin lukeutuu koulukiusaaminen, johon päädyin, sillä koen ettei siitä aiheesta voi kirjoittaa eikä puhua liikaa. Vaihdoin koulua ensimmäisen kerran 1. luokan puolessavälissä välimatkan ja taksikyytejen takia. Uudessa koulussa muut lapset olivat jo tutustuneet ja jakautuneet porukoihin, joten muistan viettäneeni jo silloin paljon aikaa omissa oloissani. 2-3 luokalla alkoi kiusaaminen, olin se ärrä-vikainen ryssä, jonka kanssa kukaan ei halunnut eikä saanut keinua. Koulukirjojani piiloteltiin pattereiden väliin, lempimukini löytyi roskiksesta ja kaikki mitä sanoin oli koko luokalle vitsi. Pysyin usein käytävällä opettajan tuloon asti ja tämän huomattuaan, toiset oppilaat kävelivät kerta toisensa jälkeen ohitseni potkaissen muka vahingossa. Jälkeenpäin olen miettinyt että miten 2-3 luokkalainen osasi huutaa minulle ryssää? Äitini on liettuasta, enkä ollut sitä huudellut pitkin kyliä. Miten 9-vuotias lapsi osaa yhdistää liettualaisen äitini ryssä-nimittelyyn? Mahtoiko vanhemmilla oli oma osansa minun kiusatuksi joutumisessa? Uskon että tässä vaiheessa sain elämääni myös vahvistusta. 9-vuotiaana sain oman ponin, Vickyn, jonka avulla hevosharrastus potkaistiin kunnolla käyntiin. Ratsastustunnit ja valmennukset, muutamat naapurinlapset ja eläimiä pullollaan oleva maalaismaisema olivat varmasti suuri syy siihen ettei negatiiviset muistot ole jääneet päällimäisiksi. Asuimme tosiaan pohjoisessa, Oulun seudulla 4. luokan talveen asti. Samalla kun koulussa oppilaat kiusasivat minua, naapurimme tekivät koko perheellemme. Milloin oli kaivettu salaojaputkia valuttamaan sulavedet meidä pihaan, milloin roikuttiin aidalla ja heiteltiin kaljatölkkejä koira-aitoihin että voitaisiin soittaa poliisit haukkumisen takia. Jos ratsastimme tielle, naapuri kaasutti kohdallamme yrittäen säikyttää ponia. Oli myös kertoja kun kotiin tullessamme poliisit odottivat pihassa, sillä naapurista oli soitettu että koiramme juoksevat vapaana, poliisit olivat kyllä jo tässä vaiheessa todenneet koirien olevan suljettuna ja asukkaiden olevan töissä. Seurasi siis muutto pois. Äiti halusi etelään, joten vuokrasimme tutultamme Vantaalta asunnon, sillä oman paikan etsiminen olisi helpompaa etelästä käsin. Vantaalta en muista suoranaisesti kiusaamista, tietysti jäin ulkopuoliseksi, sillä oli taas tullut uuteen kouluun kesken lukukauden. Kiusaamista en silti kokenut. Kieroon kyllä katsottiin kun ensimmäisinä päivinä kyselin uusilta ihmisiltä pyörein silmin "alakko nää mua??" mikä tosiaan oulussa tarkoitti ihan leikkimistä/ajan viettämistä yhdessä :D Viidennen luokan syksyllä löysimme hevosten ja koirien pitoon sopivan paikan Ypäjältä, Suomen hevospitäjästä. Sain jälleen potkua hevosharrastukseen. Luokkamme oli pieni, 9 poikaa ja 2 tyttöä. Tutustuimme nopeasti ja kiusaaminen oli todella vähäistä, jos sitä edes oli. Helvetti pääsi uudestaan irti vasta yläasteella. Yhdeksännen luokan pojat sulkivat koulun ovet kasvojeni edessä, sillä eihän tämä koulu ollut ryssille. Olin lihava, ruma, ryssä ja ärrä-vikainen. Opin nopeasti tuntemaan nämä nimitykset ja sisäistin ne täysin, en ollut minkään arvoinen. Kun yksi yhdeksäsluokkalainen tyttö teki kiusaamisestani valituksen rehtorille, jouduimme vain yhden pojan kanssa kansliaan. Poika kielsi kaiken, ja rehellisesti, alle kahdessa minuutissa hänet päästettiin luokkaan ja kaiken lisäksi pahoittelujen kera, hän kun oli joutunut kallista opiskeluaikaa tuhlaamaan näin pienen asian takia. Minulle rehtori sen sijaan piti pidemmän puhuttelun, joka päättyi lauseeseen "ymmärrätkö Susanna, että jos sinä näytät tuolta, että sinua saa kiusata, sinua tullaan aina kiusaamaan." Kahdeksannesta luokasta en osaa kertoa tarkasti, kävin läpi anoreksia/bulimia -kierteen, masennuksen, ja ukin kuoleman, aloitin tupakoinnin ja ryyppäämisen reippaasti vanhempien "nuorien aikuisten" seurassa ja koulukiusaamien loppui. Todennäköisesti uusi seura sai aikaan pelkoa. Tosin viimeisin "kiusaamistapaus" sattui vielä tämän jälkeen. Paikallisen grillin pihassa kolme vuotta vanhempi nuori miehenalku ilmoitti grillin penkkejen olevan suomalaisille, istuin alas enkä ollut kuulevinani. Seuraavaksi kuulin saatanan ryssää ja päähäni tyhjennettiin 3 litran peltipurkki täynnä tumppeja, tuhkaa ja vettä. Tämä selittää miksi en tänäpäivänääkään siedä tuhkakuppien hajua. Koen kasvaneen terveeksi nuoreksi aikuiseksi, mutta helppoa se ei ollut. Vuosia pelkäsin ihmisiä, en luottanut kehenkään, en uskonut että maailmassa olisi minulle suunnattuja kehuja enkä edes kokenut ansaitsevani parempaa. Pahinta oli omassa kotimaassa tuntea olonsa ulkopuoliseksi. En tuntenut oloani suomalaiseksi. En tiennyt mikä olin, koska en kokenut olevani ryssäkään. Uskon äidiltä perityn temperamentin olevan syy selviämiseeni. Seuraavana tulee harrastus. Ilman hevosia ja hevospiirejä olisin lukittautunut kotiin. Hevoset antoivat elämän koulun ulkopuolella. Antakaa lapsille mahdollisuus harrastaa, harrastukset ovat parasta terapiaa ja tuovat koulun ulkopuolisia kavereita. Puuttukaa kiusaamiseen, vaatikaa opettajilta puuttumista ja pitäkää lapsienne puolia, voi olla ettei kukaan muu pidä (Kiitos omalle äidilleni). Opettakaa lapsille suvaitsevaisuutta sen sijaan, että kaupassa osoittelette sitä naapurin Nadjaa ja kerrotte lapsellenne, että toi on se ryssä penikoidensa kanssa. Vaikka sinä et sietäisi maahanmuuttajia, homoseksuaaleja tai muuten vain naapurin Penttiä, heidän lapset eivät ansaitse tulla sinun lastesi kiusaamiksi mielipiteesi takia. Lapsi on viaton.
Tuossa lauantai-aamuna kiireellä meikatessani päätin kuvata oman laittautumiseni etenemisen. Olin menossa rockabellana keikalle paikalliseen autonäyttelyyn, joten meikin ei tarvinnut olla yhtä voimakas mitä kuvauksissa. Aamun aloitus! Pörrökasa päässä on yllättävän lievä oltuaan yön ponnarilla :D Valot ja varjot: omalla kohdalla varjostan poskipäiden alta ja hiukan nenän sivuista. Valotus tulee taas nenänpäälle, leukakuoppaan, otsalle, kulmakarvojen kulmakohdan alapuolelle sekä poskipäihin. Meikkivoiteen ja puuterin jälkeen kasvot eivät enää ole niin läikykkäät mitä edellisessä kuvassa :P Omalla kohdalla erittäin voimakkaat rajaukset ja kulmat ovat jo tavaramerkki joten samalla linjalla jatketaan. Kuvauksiin lisäisin irtoripset mutta keikalle riittää omat :) Hiusten käsittely on helpompaa suoristuksen jälkeen ;) Tarkoitus on tehdä victory rollssit joten jaoin hiukset osiin, rullien osat, taakse vapaaksi jäävä osa ja otsatukan pyöräytinkin jo suoristusraudalla rullalle jäähtymään. Jälleen käsittelyä helpottaa suoristusraudalla tai kihartimella hiusten "rullaaminen" samaan suuntaan kuin suunnitellussa kampauksessa. Tukka saa jäähtyä pinneillä rullissa. Omalla kohdallani en tykkää jos varsinkaan kuvauskampauksissa näkyy hiuspinnejä rullien seasta, joten halusin alusta asti oppia laittamaan tukan ilman hiuspinnejä. Seurailin mieheni tapaa tehdä tuutti päähän ja kopioin tavan omiin rulliini;
- Rollssit on hyvä tupeerata ensin, näin saat rulliin pyöreyttä alhaalta ylös asti ja muotoilu on helpompaa - Pehmeällä harjalla saat silotettua tupeerauksen nätiksi - Tässä välissä suihkutan lakkaa silotetuille "rullien kyljille" ja jähmetän lakan föönillä. Föönin ei tarvitse olla kuumalla. - Kädet voi föönäämisen ansiosta vapauttaa ja molemmat kädet ovat käytettävissä rullan "suuaukon" muotoilua varten, kuinka iso ympyrä, kuinka korkea rulla ym. Lakka ja fööni ovat taas hyvä apu. - Kun rullat on valmiit, lisätään lakkaa ja föönikuivausta sen verran että tukka pysyy paikallaan. Yhtään pinniä ei tarvita. (itsellä tosin aina pari varalta mukana jos sattuu käymään niin että meinaa lopahtaa, saa pelastettua sitten ;) ) Olen Lily Desire, 22v sähköasentajaksi valmistunut siwan kassa. Lähätösin oon Oulusta, mutta Haukiputtaan, Vantaan ja Ypäjän kautta päätynyt Loimaalle :P Harrastuksiin kuuluu vahvasti jenkkiautot, vanhat volvot (ne takavetoiset ruotsalaiset), malleillu rockabellaryhmän kanssa, rockabilly ja psychobilly keikat, kirppareiden kiertely ja oikeastaan kaikki mikä juuri sillä hetkellä tuntuu kiehtovalta :P Tällä hetkellä tuo meidän Bellaryhmä pitääkin pystyssä kun meinaa jalat lähtee alta jännityksestä :D Ulkonäöltä olen tämmöinen räväkkä, pari kokoa perinteistä mallia isompi (johtuu niistä isoista luista!), nykyään itsevarma säväyttäjä joka haluaa erottua porukasta. Valitsen mielummin sen negatiivisen huomion kuin jään takaseinälle huomaamattomaksi. Tyyli vaihtuu päivän fiiliksen mukaan pin upista psychobellaan. Toisena päivänä lähdetään cruisailemaan victory rollsit päässä ja punavalkoinen polka dot-kellohelma heiluen helmet korvissa, kun taas viikonloppuna psychokeikalla päästä löytyy luurankopinnejä, vaatteissa voimakkaamat värit ja aivojen kuvia. Olen tyytyväinen tyyliini enkä haluakkaan lokeroida itseäni yhteen ja ainoaan kategoriaan, kunhan näkyy se "fiftarimeininkin" :) Tämä tyyli vei sydämmen aikoinaan isosiskon ansiosta ja kolme vuotta sitten löytyi rohkeus lähteä täysillä mukaan. Omassa ulkonäössäni rakastan silmiäni, suuret ja ihanat meikata, en vaihtaisi! Seuraavana mainittakoon vyötärö. Vaikka painoa on kertynyt enkä aina halua sitä hyväksyä, vyötärö on silti pysynyt, eli muodot löytyy! Kolmantena tuleekin hiukset, mikä sinäänsä on aika hauska, sillä koko nuoruuteni niitä vihasin. Luonnonkihara pörrökasa joka sojottaa joka suuntaan jossei niille tee mitään :D Niitä on kuitenkin helppo käsitellä, ne taipuvat miten haluan ja pysyvät muodossaan (jollei ilman kosteus pörrötä kiharoita takaisin). Hiukseni ovat erittäin tuuheat, sitäkin tulee kirottua kihartaessa ja suoristaessa kun ei työ lopu ikinä, mutta toisaalta se riittää niin moniin kampauksiin ja rulliin ilman lisäkkeitä. Olen oppinut rakastamaan hiuksiani juuri sellaisena paksuna pörrökasana kun se nyt on.
Kuten jo mainittu, persoonaltani olen vahva ja tulinen, kovaääninen hölöttäjä joka nauraa vaikka yksin omille jutuilleen. Rakastan nauramista, huonoja vitsejä ja Kuningas Julien-imitaatioita. Samaan aikaan olen silti hyvä kuuntelija joka mielellään auttaa ihmisiä ongelmissaan. Rakastan väittelyjä ja saada aikaan mielenkiintoisia keskusteluja, on mukavaa kuulla perusteluja mielipiteille ja välillä huomata että ehkä tämä minun mielipiteeni ei ollutkaan nyt ihan loppuun asti mietitty. En voi sietää ihmisten vihaamisperiaatteita esimerkiksi uudistuneen avioliittolain, maahanmuuttajien ja muiden vastaavien asioiden kohdalla jos vihan perusteluna on pelkästään "no kun mä nyt vaan vihaan". Mielipiteet pitää pystyä perustelemaan jos niitä lähdetään kovaan ääneen huutamaan ja muille tyrkyttämään. Tyylillisesti en oikeastaan ihaile ketään yksittäistä ihmistä. Nappaan tyylivinkkejä sieltä sun täältä, mitä nyt vastaan tulee. Ihailen ihmisiä jotka uskaltavat erottua ja kantavat erilaisuutensa ylpeänä, vaikka se välillä aiheuttaisi kanssaeläjissämme ilkeitä kommentteja. Ihailen ihmisiä jotka voittavat pelkonsa ja nauttivat sen tuomasta onnentunteesta. Elämässä tärkeintä minulle on oma perhe, mies ja rottweilerpentu, oma talo, työpaikka ja onnellisuus. Tärkeitä ovat myös meidän ryhmän tytöt jotka antavat voimaa kun omat voimat on lopussa. On tärkeää että on joku jolle soittaa kun on paha olo ja samalla joku jolle soittaa kun asiat ovat upeasti. Tärkeää on myös toimiva auto, niin ei tarvitse jäädä tänne keskelle metsää mökkihöperönä :D Peruskoulun olen käynyt koulukiusattuna ja ammattikoulun asuen narsistin kanssa, joten itsetuntoni oli nollissa vielä pari vuotta takaperin. Nyt 20kg isompana, kannustavan miehen ja kaveriporukan avulla olen paljon itsevarmempi. On hauska huomata että hoikkana pidin itseäni hirveänä, en kehdannut käydä uimassa ja ihmisten katseet saivat pään painumaan olkapäiden väliin. Olen voittanut ja hyväksynyt itseni ja mallina toimiminen on auttanut siinä paljon. Voin olla ylpeä itsestäni ja nauttia jos saan kehuja ulkokuorestani, oli se sitten vaatteet, hiukset tai kokonaisuus. Mallina haluan näyttää kaikille, että myös me ei niin tikkuperunat vaan lähemmäs uuniperunat voidaan olla upeita ja katseita kerääviä! Löytyy paljon uuniperunafaneja ;) Me koulukiusatut voidaan joskus kääntyä katsomaan taakse, mutta vain sen verran että näytetään pitkää kieltä kiusaajille, meistä tuli vahvoja ja itsenäisiä! Kukaan muu ei voi määrätä tulevaisuutta kuin sinä itse :) Kahden vuoden päästä toivottavasti etsimme nykyisen pienen mummonmökin tilalle hirsimaatilaa, jopa 1800-luvulta. Toivon että olen edennyt malliurallani edes Suomen sisällä, miksei jopa kansainvälisesti. Viiden vuoden päästä haluaisin olla äiti, yhdelle tai kahdelle ihanalle lapselle. Haluan myös näyttää että äitinä oleminen ei sulje naisena olemista pois. Haluan jatkaa mallihommia, laittautua ja kulkea mekko päällä lasteni kanssa. Mutta katsotaan sitä sitten viiden vuoden päästä kun ollaan kokemusta rikkaampana pieruverkkareissa kotona kahden huutavan kauhukakaran kanssa :D Paras kohteliaisuus jonka olen saanut tuli perheenjäseneltä (ei paljastetta tarkemmin jottei tarvitse hävetä :P) kun aloitimme seurustelun nykyisen mieheni kanssa; "Kai Susanna tiedät kun et ole ihan mallin mitoissa, niin Janin on pakko rakastaa sua oikeesti juuri sellaisena kun olet" :D Kaupan kassalla saan lähes päivittäin kuulla kehuja ihanasta hiustenväristä, mikä on mukavaa sillä itsekkin rakastan sitä! Tuleva kesä on vauhdikas, paljon töitä, ryhmämme keikkoja, kahdet häät, mökkireissuja ja tietysti UGM-finaali! Jos syksyllä palkitsisi itsensä urakasta ja poikkeaisi Kreetalla :) Mutta mitä enemmän tapahtumaa ja häslinkiä, sitä enemmän muisteltavaa!
|
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|