.
Moikka taas pitkästä aikaa! UGM -tiimi halusi kuulla vähän vanhojen kilpailijoiden kuulumisia, joten tässäpä olisi minun osuuteni. Aloitetaanpa..
Tänä vuonna olen koittanut panostaa erityisesti teemallisiin kuvauksiin. Minulla oli taannoin mm. Harry Potter -aiheiset kuvaukset Studio Wolmarin kanssa ja kesällä kuvasin räyhäkämmän Manaaja/Evil dead henkisen riivausaiheisen kuvasarjan Sami Haaviston kanssa. Tein kesällä myös ensimmäiset yhteiskuvaukset Valerie Venomin kanssa, joka oli positiivinen kokemus, vaikkakin toisen kanssa poseeraaminen on muuten yllättävän hankalaa! Teemalliset kuvaukset ovat mielestäni olleet tähän asti parhaimpia kasvojen ilmeiden kannalta, sillä niihin olen halunnut panostaa nyt erityisesti, jotta katseessa näkyy minulle tavanomaisen herkkyyden ja surumielisyyden lisäksi uhkaa ja agressiota. Hymyilykuvat eivät edelleenkään oikein luonnistu, mutta hei, kuka gootti nyt hymyilisikään? Pääsin myös täyttämään omia haaveitani, sillä pääsin kuluvan vuoden aikana kuvaamaan muutaman suosikkikuvaajani kanssa ensimmäistä kertaa, nimittäin Qumman ja Kari Vuorion. Tuli myös tutustuttua uusiin kuvaajiin, mutta vanhojen tuttujenkin kanssa tuli muutamat setit otettua. Mallina oleminen on edelleen kivaa, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, niin välillä täytyy antaa itsensä hautua. Kuvaamisien suhteen on mennyt melkoisen tasaisesti, mutta henkilökohtaisessa elämässä sen sijaan on ollut tulta ja tappuraa. Olen joutunut kyseenalaistamaan omia ajatuksiani ja valintojani ehkä rankimmalla tavalla kuin koskaan. Olen joutunut ottamaan isoja riskejä ja jättämään "muut ensin ja sitten minä" -asenteeni sivuun ja ajattelemaan itsekkäästi itseäni ja sitä mitä nimenomaan minä haluan, eikä aina sitä mitä muut ajattelevat tai miltä muista tuntuu. Olen aina vannonut nöyryyden ja hyväsydämisyyden nimeen, mutta olen joutunut huomaamaan, että vaikka itse olisit valmis tekemään jonkun asian takia kaikkesi, se ei vaan välttämättä riitä. Vaikka pyytäisit anteeksi lukemattomia kertoja ja yrittäisit hyvittää kaiken, se ei riitä. Loppu viimein ihmiset ovat kiittämättömiä ja niin moni asia voi muuttua silmänräpäyksessä.
0 Comments
Vuosi on kerennyt vaihtua ja on aika kertoa hieman kuulumisiani kilpailun jälkeen. Mallimaisissa tunnelmissa jatketaan edelleen! Finaaliviikonlopun jälkeen kiireet jatkuivat erityisesti työelämässä, kun listat tursusivat asiakkaita. Kuvausten suhteen sain myös uudenlaisen ponnistuksen mallimaailmaan, sillä finaalin jälkeen tiesin, että malleilun parissa haluan ehdottomasti jatkaa pidempäänkin. Lähdin ottamaan yhteyttä eri kuvaajiin uudella positiivisella asenteella. Iloiseksi yllätyksekseni myös minuun alettiin ottaa yhteyttä kuvaajien puolelta, olihan minulla nyt enemmän portfoliotakin koossa kuin vaikkapa puolitoista vuotta takaperin. Kuvauksia sateli elo- ja syyskuussa tosi tiuhaan, mutta niitä oli ihan mukavasti myös ihan jouluun saakka ja heti tammikuullekin on luvassa muutamat kuvaukset. Tästä se lähtee~ Vaikka olenkin mallimaailmassa vasta-alkaja, minulla on jo suht. selkeät mieltymykset. Toki haluan kokeilla kaikkea, mutta erityisesti teemalliset kuvaukset kiinnostavat - sellaiset, joissa saa eläytyä esim. tiettyyn tilanteeseen tai hahmoon. Paikallaan pönöttäminen ei ole minun juttuni. Olen myös löytänyt omat suosikkikuvaajani puhumattakaan uusista esikuvista, itse mallikollegoilta, joilta ottaa oppia ja inspiraatiota. Tämä ala opettaa hirmuisesti ja tämä on paljon muutakin kuin kameran edessä seisomista söpönä. Ei riitä, että omaa kauniin ulkonäön, vaan pitää osata myös eläytyä ja hallita kehoa. Poseeraus tapahtuu päästä varpaisiin, kasvojen ilme ei riitä! Tästä minullakin on vielä paljon opittavaa.. Syyskuun tienoilla liityin Finnish Alternative Modelsiin (löytyy Facebookista) ja sitä kautta olen saanut sponssausta (kiitos vain FAM -tiimille) ja kontakteja uusiin kiinnostaviin tyyppeihin. Lisäksi vaihdoin taiteilijanimekseni nyt virallisesti Zombieca, sillä aiempi "nettinimeni" Satanica sekoitettiin turhan usein Zombieca -nimiseen blogiini. Amatöörinä minulla ei ehkä vielä tässä vaiheessa ole varaa neuvoa tulevia malleja, mutta haluan antaa muutamia vinkkejä, jotka itse olen tällä alalla havainnut ja kokenut toimiviksi:
Itselläni on jo tässä vaiheessa turhan isojakin haaveita tulevaisuudelle tämän alan parissa, mutta toistaiseksi otan tämän rennosti ja etenen itselleni sopivaan tahtiin. Haluan pitää tämän vielä ns. harrastustasolla, sillä haluan mahduttaa elämääni muutakin kuin mallijutut - tanssimisen, työn ja ystävät. Kuitenkin minusta tuntuu ja toivon, että hienoja juttuja on vielä luvassa ja toivon myös, että minusta vielä kuullaan! Minua voi jatkossa seurata eri some -kanaviltani ja jos mielitte, minua voi tykätä Facebookissa Zombieca -sivustollani. Ollaan kuulolla!
Underground Model 2015 finaali alkaa lähestyä loppuaan ja fiilikset alkavat olla haikeat. Samaan aikaan mahassa vilisee perhosia, kun finaali häämöttää parin viikon päässä. Aika on mennyt hurjan nopeasti! Finaalin suhteen odotukset ovat korkealla ja toiveikkaat, jospa tästä kehkeytyisi jotakin, jos ei voittoa, niin ainakin enemmän näkyvyyttä Suomen alternativemalli maailmassa ja ennen kaikkea sitä kokemusta isolla K:lla. Pidän kuitenkin vielä tässä kohtaa jalat maassa ja annan kaiken mennä sillä yleensä vihaamallani "go with the flow" -meiningillä. On ollut hienoa tutustua uusiin ihmisiin alkaen kisan järjestäjistä itse finalisteihin. Kaikki ovat olleet mukavia ja avoimia. Kaikki ovat tukeneet ja kannustaneet toisiaan. Varsinainen kilpailuhenkeä ei ole havaittavissa.. Tai no, tietysti sitä tämänkaltaisissa kilpailuissa aina jonkin verran on tietynlaista kisafiilistä, mutta hyvällä tavalla. Kukaan ei aliarvioi toista, vaan kaikki ovat hyvää pataa keskenään. Harmi, että asumme kaikki niin eri puolilla Suomea, että muiden finalistien tapaaminen on ollut tosi vähäistä, mitä nyt Anettea tuli miitattua Tuska Open Airissa pikaisesti. Toivon, että finaalipäivänä saamme tutustua lisää toisiimme ja kilpailun jälkeenkin jonkinlainen yhteydenpito säilyisi. Kun astuu täysin kokemattomana suureen mallimaailmaan, on kaikki uutta ja ihmeellistä. Kaikki tuntuu kauhean suurelta ja hienolta, jopa turhan viralliseltakin, vaikka kyse on enemmänkin kivasta harrastuksesta, joka voi poikia parhaimmillaan isompiakin juttuja, esimerkiksi tämä kilpailu. Näin myös minun kohdallani. Ennen kuin sain soiton finaaliin pääsystä, olin lähestulkoon heittänyt hanskat narikkaan ja unohtanut koko jutun. Samaan aikaan katselin tuttavamallien kuvia katkerana. Finaaliin pääseminen oli uusi askel ja rohkaisu. Tätä tekstiä kirjoittaessani olen hyvin positiivisella asenteella tulevaisuuden suhteen ja yhdet uudet kuvaukset onkin jo takana päin. Toivon mukaan niitä poikii kisan jälkeen myös lisää, nimittäin Jyväskylän finaalikuvauksissa totesin mielessäni, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä. Kameran edessä poseeraaminen on kivaa ja haluan ehdottomasti oppia malleilusta lisää. Toivon mukaan Suomesta vielä löytyy kuvaajia, jotka ovat halukkaita opettamaan meitä uusia ja antamaan mahdollisuuden myös sellaisille, joilla ei sitä kokemusta ole lainkaan. Eihän sitä työelämässäkään saa kokemusta, jos ei joku anna mahdollisuutta yrittää. Uudet tulokkaat ovat hyvin oppimisenjanoisia, myös minä. Kokemattomuus ei aina kerro osaamattomuudesta. Sitä vain tarvitsee jonkun, joka antaa rohkaisua ja vinkkejä.
Kateus ja itserakkaus. Nuo sanat kuvastavat hyvin tämän tekstin aihetta. Törmään omassa elämässäni näihin kahteen asiaan usein ja niitä tuleekin pohdiskeltua sitäkin enemmän. Mutta pitäisikö ihmisten kuitenkin katsoa asioita pintaa syvemmältä? Syy siihen, miksi valitsin tämän aiheen kirjoitettavakseni ei ole se, että olisin tähän kilpailuun osallistumisen tiimoilta saanut huonoa palautetta, vaan haluan pikemminkin tuoda esille sen, että omasta puolesta iloitseminen on ihan okei ja kateus toisia ihmisiä kohtaan taas turhaa. Pieni kateus on aina hyvästä, sillä se inspiroi olemaan parempi ihminen, mutta pahimmillaan se voi romuttaa koko persoonan ja vaikuttaa käytökseen vakavasti. Itse ainakin koen, että kateuden kohde on usein inspiroiva. Se, että mainostaa omia töitään, taidettaan, musiikkiaan tai mitä tahansa omaa tuotostaan, ei ole automaattisesti omahyväistä kerskuntaa.. Eihän sitä muuten saa ääntään kuuluviin jollei kerro muille, että tätä minä osaan? Monet yrityksetkin kaatuvat kuin seinään mainostamisen puutteen takia. Tietysti pitää käyttää hyvää makua ja järkeä mainostamisen kanssa, vaikka olisi kuinka innoissaan, nimittäin suomalaiset kun tulkitsevat tällaisen tyrkyttämiseksi ja itserakkaudeksi, valitettavasti. Menestys työelämässä, ihmissuhteissa, tavoitteissa ja harrastuksissa ovat asioita, joita kaikki havittelevat. Kukapa ei haluaisi tehdä työtä, josta saa paljon rahaa tai menestyä itselleen tärkeiden asioiden parissa, vaikkapa harrastuksissa? Kyse ei välttämättä ole siitä, että haluaisi elää suosiossa kaikkien tuntemana julkkiksena, vaan kyse on siitä, että haluaa elää onnellista elämää. Jokaisella ihmisellä (ainakin luulisin) on tavoitteita elämälleen. Joku voi haluta vaikka voittaa maailman mestaruuden jossain urheilulajissa ja jollekin toiselle riittäisi hyvin vakituisen työpaikan saaminen. Joku taas haluaa olla suosittu laulaja, kun taas toinen saa irti enemmän perinteisestä karaokesta. Lapsena sitä oltiin kateellisia kaverille, jolla oli uusi pehmolelu ja jonka itsekin halusi, mutta vanhemmat eivät sitä suostuneet ostamaan. Tuntui kuin koko maailma olisi murtunut - sen yhden lelun takia! Sitä oli valmis tekemään mitä tahansa, jotta saisi samanlaisen. Lopulta kuitenkin huomasi, että oikeastaan tämä oma barbienukke oli sittenkin ihan jees ja ei kestänyt kauaakaan, kun kateus kaverin pehmolelusta oli tiessään ja kaikki oli taas hyvin. Samaa tilannetta voisi verrata aikuisten kohdalla esimerkiksi tilanteeseen, jossa kaveri pääsee opiskelemaan alalle, jonne itsekin haluaisi, muttei päässyt huonompien arvosanojen takia. Sitä välttämättä on hetken aikaa kateellinen, mutta pyrkii silti olemaan iloinen kaverin puolesta ja olemaan onnellinen omista saavutuksistaan. Kateus on normaalia, kunhan se ei lähde yltymään hulluuden mittapuihin, esimerkiksi tiedän tapauksia, joissa kateus on johtanut kiusaamiseen. Miksi ihmiset kadehtivat toisiaan? Onko toisen puolesta iloitseminen joillekin niin vaikeaa, että pyrkii pilaamaan toisen ilon? Myönnän, että sitä on itsekin tullut kadehdittua toisten menestystä tai taiteellista lahjakkuutta, mutta olen aina pyrkinyt pitämään mölyt mahassani. Omalla kohdallani kateus kestää yleensä vain hetken, sillä olen tajunnut, että kaverin puolesta iloitseminen on paljon kivempaa kuin mököttää naama vihreänä. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että toisen mielen pahoittaminen ei todellakaan tuo hyvää oloa itselle. Monesti sitä törmää tilanteisiin, joissa esimerkiksi joku kertoo iloisena jostain ihanasta kokemuksesta kumppaninsa kanssa, eikä kestä kauaakaan, kun joku tietty ihminen on jo piruilemassa kommenttikenttään. Yleensä kommentin sävystä voi jo päätellä paljon. Leikkimielinen vitsailu on täysin eriasia kuin pakonomainen kettuilu - pakko keksiä jotain ilkeää, jotta saa toisen kyseenalaistamaan hyvän mielensä ja ottamaan takapakkia. Menestys on asia, josta puhuminen määritellään usein itserakkaudeksi. "Katsokaa kaikki, voitin lotossa ja nyt aion lähteä kiertämään maailmaa voittorahoillani!". Itserakkaus on kuitenkin eri asia kuin omasta puolesta iloitseminen. Valitettavasti suomalainen yhteiskunta pitää itsekehua automaattisesti itserakkautena, mutta eikö varsinainen itserakkaus ole enemmänkin toisten huomioimatta jättämistä, toisen vähättelyä ja toimimista omaksi hyväkseen ajattelematta muita? Mielestäni on ihan okei kehua itseään ja olla iloinen omasta puolestaan, miksei siis jakaa omaa onnellisuuttaan myös muille? Kun osaa iloita muiden puolesta, on itselläänkin parempi olla ja siten saa muiltakin kehuja ja kannustusta, kun omalle kohdalle sattuu jotain kivaa. Ikävä kyllä oman menestyksen esille tuominen ei käy päinsä suomalaisten keskuudessa ja senpä takia sitä aletaankin kyseenalaistamaan. Jospa kaveri saikin hyvän kouluarvosanan vain siksi, että sattuu olemaan opettajan lellikki. Tietenkään ei ole vaihtoehto, että kaveri olisi tehnyt kovasti töitä kyseisen aineen eteen ja saa siksi hyvän numeron. Kaikista ei tarvitse pitää, eikä ketään tarvitse mielistellä. Eriävän mielipiteen saa aina kertoa, kunhan sen tekee fiksusti. Tyly töksäytys ja pään aukominen eivät ole kovin mieltä ylentäviä keinoja antaa palautetta, mutta sen sijaan rakentava ja asiallinen palaute tyydyttää kumpaakin osapuolta. Välillä on vain parempi olla sanomatta yhtään mitään. Monesti sanotaan, että ilkeitä asioita laukovat ihmiset ovat vain kateellisia, mutta toisaalta kyse ei välttämättä ole pelkästä kateudesta. Enemmänkin ihmiset ilkeilevät toisilleen siksi, kun itsellä on paha olla syystä tai toisesta. Ikään kuin yritetään pönkittää omaa mieltä paremmaksi lyttäämällä toinen. Homma ei kuitenkaan toimi niin. Väitän kuitenkin, että ilkeissä sanoissa on ripaus kateutta takana. Joku uskaltaa vaikkapa pukeutua näyttävästi ja saa siitä haukkuja ihmiseltä, joka itse pukeutuu harmaaksi hiirulaiseksi epävarmuutensa takia, mutta tosiassa haluaisi olla yhtä rohkea kuin tämä näyttävästi pukeutuva, muttei uskalla, koska pelkää saavansa haukkuja itse. Myönnän kadehtivani syvästi tiettyjä ihmisiä, erityisesti sellaisia, jotka menestyvät suurinpiirtein kaikilla elämänsä osa-alueilla, eivätkä tunnu koskaan epäonnistuvan. Totuushan on se, että kaikilla meillä on säännöllisin väliajoin murheita ja huolia, mutta niitä kaikkia ei tuoda esille. Facebookissa saavutuksistaan kertova onnellisen oloinen ihminen voi samaan aikaan olla riidoissa kaverinsa kanssa. Some kun ei aina kerro sitä täyttä totuutta ihmisestä. Haluan vain sanoa, että ihmisten tulisi olla onnellisia toistensa puolesta enemmän. Kun ajattelee positiivisesti muista ja kertoo toisille enemmän kohteliaisuuksia kuin haukkuja, saa itsekin enemmän hyvää takaisin, sillä miksi kukaan haluaisi kannustaa ihmistä, joka puskee kerta toisensa jälkeen maahan ja pahoittaa mielen? Niinpä. Ei kukaan. Ollaan siis positiivisella asenteella ja kannustetaan toisiamme! Kohdellaan toisia siten, niin kuin haluaisi itseäänkin kohdeltavan. - Satanica - Parturi-kampaajana työskennellessäni törmään usein asiakkaisiin, joiden suurin ongelma hiustenlaitossa on kampauksen latistuminen kesken päivän. Erityisesti hiuksiaan tupeeraavat asiakkaat valittavat usein, että tupeeraus ei pysy, vaikka miten kamman kanssa vääntäisi. Mutta nou hätä, tästä saatte hieman vinkkiä kunnolliseen tupeeraukseen ja vähän tuotevinkkejä, joita itse käytän ja joita kannattaa käyttää. Tupeeraus sopii mainiosti monenlaiseen tyyliin, eikä sen tarvitse olla aina överisuurta, vaan se voi olla vain kevyt kohotus tyvellä. Tupeerauksen pysymiseen vaikuttaa kuitenkin moni asia. Esimerkiksi liukas hius "purkaantuu" helposti takutuksesta, jos siihen ei käytä pintaa karhetavia tuotteita. Aluksi... 1. Käytä shampoota ja hoitoainetta, jotka sopivat hiuslaadullesi. Huomioi, että hiusta liian liukastavat tuotteet hankaloittavat tupeeraamisen tekemistä. Hoida hiuksesi siis tuotteilla, jotka tuovat kiiltoa, mutta jättävät hiukseen hieman karkeutta, jotta tupeeraaminen on helpompaa. Huomioi kuitenkin hiustesi kunto. 2. Pitkissä ja paksuissa hiuksissa kerrostettu leikkaus helpottaa tupeerausta huomattavasti, kun päällä oleva hius on lyhyempää. Leikkauta siis hiuksesi ammattilaisella! Huomaa, että mitä enemmän kerrostusta on, sitä helpompaa tupeerauskin on. 3. Parhain lopputulos syntyy, kun föönaat hiuksesi tuotteella, joka tuo hiukseen rakennetta ja pitoa. Itse kuitenkin myönnän olevani todella laiska föönauksen suhteen, joten se ei ole välttämätöntä. Toimii kuitenkin hyvänä plussana ja tukena kaikelle. 4. Tuotteet ja tarvikkeet joita tarvitset itse tupeerauksen tekemiseen, ovat mm. tupeeraussuihke tai hiuspuuteri (itse käytän ensiksi mainittua, sillä hiuspuuterin olen kokenut turhan tahmaavaksi ja hankalaksi saada tyveen saakka), voimakaspitoinen hiuslakka, tiheäkampainen kampa/tupeerausharja sekä aukikampausharja (esim. Tangle teazer tai perus harja). Hyväksi havaittuja tupeeraussuihkeita ja -puutereita ovat mm. Redkenin Quicktease, Kerastasen V.I.P ja Osiksen Dust it -puuteri. Oma suosikkituotteeni on Quicktease, jossa on yhdistettynä hiuslakan ja -puuterin ominaisuudet. Lisäksi suihke on sopivan hienojakoista ja suuttimen ansiosta se suihkuaa suoraan tyveen, eikä mihin sattuu. Se ei myöskään jätä hiusta tahmaisen tuntuiseksi, vaan yllättävän luonnolliseksi. Tupeeraukseen ei kannata käyttää ensimmäisenä sitä kaikista vahvinta lakkaa siksi, koska sen silottaminen hankaloituu, eikä kampaus pysy välttämättä yhtään sen paremmin. --Sitten se tupeeraus..-- Ohessa ikivanha tekemäni nopeutettu ohjevideo (ja sen englannin kieli on jotain aivan kauheaa, mutta älkää välittäkö siitä). Videolla käyttämäni tuotteet ovat hieman eri kuin tänäpäivänä ja tupeerausosiot ovat suuremmat ja järjestelmällisemmät, mutta pointti tulee hyvin esille tuostakin: https://www.youtube.com/watch?v=n3GzuJP-xLw 1. Mihin suuntaan haluat hiustesi laskeutuvan? Lähde tupeeraamaan suuntaan, johon haluat hiustenkin laskeutuvan. Itse tupeeraan lähestulkoon aina sivusuuntaan, sillä satun omistamaan sivusiilin ja luonnollisesti sitä tulee esiteltyä. Tee tupeeraus täysin kuivaan hiukseen!
2. Osita ensimmäinen osio valmiiksi (teen itse n. 7cm levyisiä osioita, paksuudeltaan noin 1-2cm). Pidä latvaosasta kunnolla kiinni, suihkauta tyvisuihketta tyviosalle ja paina kampaa noin hiusten keskivaiheilta alaspäin rauhallisin liikkein. Paina kampa aina pohjaan saakka. Toista sama pari kertaa. Mitä paremmin painat kamman "pohjaan", sitä tukevampi tupeerauksesta tulee. Etene saman suuruisilla osioilla siihen saakka, mihin haluat kohotusta tulevan. Itse tupeeraan hiukset aina suurin piirtein pari senttiä kallonpohjan yläpuolelle. Älä revi hiusta! Huomioi myös pyörrekohdat, tupeeraa erityisesti niiden kohdalta. 3. Kun tupeeraus on valmis, ala silotella pintaa mahdollisimman kevyesti harjan avulla. Älä harjaa liian kovaa ja "syvältä", sillä se saattaa avata tupeerauksen! Silottelun jälkeen voit suihkuttaa hiuslakkaa. 4. Vältä hiusten räpläämistä päivän mittaan, sillä se voi vaikuttaa kampauksen pysyvyyteen. ---Jälkitoimet--- 1. Hyvä tupeeraus pysyy hyvänä myös yön yli, eli jos tykkää nukkua tökötit päässä, niin go on ja seuraavankin päivän kampaus on viimeistelyä vaille valmis. 2. Jos kuitenkin haluat pestä hiuksesi yöksi, pese ne hoitavalla shampoolla, joka jo hieman "avaa" tupeerauksen solmuja. Muista myös hyvä hoitoaine tai naamio ja anna sen vaikuttaa pari minuuttia. 3. Harjaa hiukset varovasti auki niin, että selvität hiukset ensin latvasta ja jatka sitten kohti tyveä esim. Tangle Teazer -harjalla. Suihkuta hiuksiin tarvittaessa jätettävää hoitosuihketta. - Satanica - Nimi - Oikealta nimeltäni olen Satu, mutta netissä käytän nimeä Satanica. Ikä - 22 -vuotta Asuinpaikkasi - Olen asunut päälle 20 vuotta Valkeakoskella, mutta viime kesänä muutin Tampereelle, enkä ole katunut hetkeäkään. Mitä harrastat? - Olen harrastanut eri tanssilajeja koko ikäni, aina alkaen kilpailevasta joukkuevoimistelusta klassiseen balettiin, nykytanssiin ja jopa hip hopiin. Vuonna 2008 kaverini pyysi minua mukaansa kokeilemaan itämaista tanssia, lajia, jonka aluksi luulin olevan aivan liian naisellista minun makuuni. Kävi kuitenkin niin, että itämaisesta tanssista tuli yksi elämäni tärkeimpiä asioita ja sitä on harrastettu nyt päälle 7 vuotta. Tämän lajin ansiosta olen saanut hirveästi lisää itseluottamusta ja rohkeutta. Perinteisen itämaisen tanssin lisäksi harrastan sen kahta "alalajia" American Tribal Stylea tanssiryhmässä Louhen Tyttäret ja välillä tulee käytyä myös Tribal Fusion -kursseilla. Lisäksi esitän ja harjoittelen itsenäisesti Metal Belly Dancea, joka on nimensä mukaisesti tanssia metallimusiikkiin. Youtube kanavalleni heittelen epäsäännöllisen säännöllisesti videomateriaalia tanssiesityksistäni, joten jos ne kiinnostavat, niin kannattaa käydä vilkaisemassa. Tanssiharrastukseni lisäksi kirjoitan kahta blogia. Zombieca on niin sanottu lifestyle blogini synkemmästä näkökulmasta ja Tähdenlento -blogi taas kohdistuu Hopeanuoli anime- ja mangasarjaan. Bloggailun lisäksi harrastan festareilla ja keikoilla käymistä ja kuuntelen päivittäin lempimusiikkiani: kaikenkarvaista metallia, industrialia, ebm:ää, electroa ja ihan tavan goottimusiikkia. Pidän kaikesta synkästä ja erikoisesta. Kauhuelokuvat, kauhuromantiikka ja paranormaalit ilmiöt mitä creepynpi, sen parempi. Blogien osoitteet: Zombieca: http://gothsatanica.blogspot.com Tähdenlento -blogi: http://satanicangingablogi.blogspot.com Kerro ulkonäöstäsi / tyylistäsi. Onko tyylisi muuttunut paljon viime vuosina? - Jos minut pitäisi lokeroida johonkin tiettyyn kastiin, lukeutuisin varmastikin niinkin ailahtelevaiseen alalajiin kuin gootit. Täytyy kuitenkin huomioida, että kyseiseen nimikkeeseen kuuluu paljon muutakin kuin kohtalokas ulkonäkö. Kuten jo kuvani kertovatkin, päältäni löytyy yleensä mustan kaikki mahdolliset sävyt. Välillä kuitenkin tulee heittäydyttyä värikkääksi ja tehosteena saattaa löytyä vaihdellen sinistä, vihreää, turkoosia, violettia ja pinkkiä. Ulkopuolisen silmin olen varmasti hyvin perinteinen nykypäivän goottitar omilla mausteillaan. Rakastan pvc:tä, liituraitaa, symboleita ja pitsiä. Käytän lähes poikkeuksetta minihameita, tosin nyt viime kuukausina olen innostunut ihan maksihameistakin. Korsetteja tulee myös käytettyä. Vaikka ulkoinen olemus onkin musta, ovat hiukseni kuitenkin vaihdellen milloin minkäkin väriset. Tällä hetkellä ne ovat vihreät. Meikin koen hyvin tärkeäksi osaksi persoonaani ja olen ylä-asteelta meikannut lähestulkoon samalla tavalla (tosin olen siinä onneksi kehittynyt vuosien saatossa). Silmäni rajaan kissamaisemmiksi ja piirrän kulmakarvani. Luomilla ja huulissa käytän milloin mitäkin värejä. Tyylini muuttuu jatkuvasti, muttei mielestäni erityisen radikaalisti. Välillä on sellainen fiilis, että haluan pukeutua pitkään hameeseen, korsettiin ja pitsipaitaan, välillä taas on cyberimpi fiilis ja heitän päälleni värejä ja pvc:tä ja välillä taas mennään "boheemimmeissa" vaatteissa. Kerro kolme asiaa ulkonäössäsi johon olet tyytyväinen - Pidän silmistäni, hiuksistani ja huulistani. Ne ovatkin se pyhä kolminaisuus, joita haluan ulkonäöllisesti tuoda eniten esille. Mikä on negatiivista sinussa (ulkonäöllisesti tai persoonana) - Tanssijalle epäsuotuisasti minulla on lyhyet jalat ja pitkä torso. Tämä haittaa välillä pukeutumistakin ja uusien vaatteiden kokeilua. Esimerkiksi tietynmalliset polviin ulottuvat hameet saavat jalkani vieläkin lyhyemmiksi. Persoonana taas koen olevani toisinaan turhan pidättyväinen ja arka, riippuen toki tilanteesta. Introvertti kun olen, tietynlaiset sosiaaliset tilanteet saattavat stressata useita päiviä etukäteen ja koen sen usein hyvin häiritseväksi. Onneksi kuitenkin kehitän tätä puoltani koko ajan. Millainen persoona olet? - Minut tuntevat osaisivat varmasti vastata paremmin tähän kysymykseen, mutta.. Tulen kaikkien kanssa toimeen ja toivon ihmisten pitävän minusta sellaisena kuin olen. Tykkään keskustella syvällisesti asioista ja kuunnella. Pyrin olemaan reilu kaikkia kohtaan ja mielestäni omaan hyvän huumorintajunkin, jotkut kutsuvat minua leikkimielisesti sen tiimoilta oudoksikin. Olen kiltti, rauhallinen ja nöyrä. En halua koskaan pahoittaa kenenkään mieltä ja se aiheuttaa välillä ongelmia, nimittäin minua osataan käyttää hyväksi. Olen toisinaan ihan liian kiltti, mutta olen onneksi oppinut sanomaan vastaan ja olemaan rehellinen. Olen nimittäin huomannut, että joskus vain on pakko sanoa asiat suoraan saadakseen kunnioitusta ihmisiltä, jotka ovat kohdelleet väärin. Vaikka olenkin erityisen kiinnostunut maailman pahuudesta, haluan silti ihmisten olevan reiluja ja kilttejä toisiaan kohtaan, sillä jatkuvalla ilkeilyllä ja toisten kiusaamisella ei saavuta mitään. Haaveilen paljon ja niiden takia olen valmis tekemään oikeastaan mitä tahansa. Yksi suurista haaveistani oli päästä töihin hius- ja kauneudenhoitoalalle, alalle, joka vaatii hirveästi asiakaspalvelutaitoja ja puhumista, mikä tällaiselle tuppisuulle on mitä hirvein tilanne. Kuitenkin päätin, että jos tätä työtä tahdon tehdä, ei arkuus auta. Ja tässä sitä ollaan, teen töitä parturi-kampaajana, eikä asiakkaille puhuminen tuota mitään ongelmia. On vain tehtävä se päätös, että päästää irti ennakkoluuloista ja pidättyväisyydestä. Kehitän persoonaani koko ajan. En väitä, että tahdon päästä rauhallisuudestani kokonaan eroon. On ihan okei olla hiljaisempi, sillä sellaisiakin ihmisiä tarvitaan. Ketä ihailet tyylillisesti? - Adora Batbrat ja Psychara ovat varmaan tyylillisiä suosikkejani. Heillä kummallakin on omat uniikit tyylinsä, enkä ole vielä toistaiseksi törmännyt samanlaisiin. Mitkä asiat elämässäsi on tärkeitä? - Perhe, ystävät, tanssiminen ja musiikki. Ilman noita neljää asiaa olisi vaikeaa tulla toimeen, sillä niiden kanssa olen tekemisissä päivittäin. Pidän tärkeänä myös oikeudenmukaisuutta. Kaikille tulee antaa edes se yksi mahdollisuus, ennen kuin tuomionkello soi. Kaikkea ei pitäisi tuomita heti ensinäkemältä. Jokaisen tulisi muodostaa omat mielipiteensä asioista, eikä mennä valtavirran mukana. Miksi haluat malliksi? - Haluan oppia itsestäni lisää ja katsoa, mihin pystyn! Haluan kehittää itseäni tyyppinä. Vaikka itämainen tanssi antaakin jo minulle paljon, haluan myös malleilusta osani. Haluan oppia hallitsemaan kehoani uusilla tavoilla, joita ei tanssiessa voi oppia.. Ja yksinkertaisesti pidän valokuvattavana olemisesta. Missä näet itsesi olevan 2vuoden , entäs 5vuoden päästä? Arkielämässä sekä mallina. - 2 vuoden päästä arkielämässä.. Teen varmaan edelleen parturi-kampaajan töitä. Malleilun saralla näen itseni kokeneempana ja varmempana, mutta janoan silti uuden oppimista. Viiden vuoden päästä minulla on työelämässä isommat panokset, jokin edistyminen uralla. Malleilun saralta todennäköisesti haluaisin vaihteeksi kokeilla kameran toisella puolella olemista eli valokuvaajan hommia. Täytyy kuitenkin nyt katsoa, mihin vuodet vievät. Vaikka yleensä inhoankin "go with the flow" meininkiä, tällaisten asioiden suhteen haluan enemmänkin yllättyä. Vaikka minulla onkin tavoitteita elämälleni, en kuitenkaan halua lyödä mitään sataprosenttisesti lukkoon. Haluan kuulostella ja pohdiskella rauhassa. Mikä on paras kehu/kohteliaisuus jonka olet saanut? - Harvemmin saan mitään erityisen syvällistä kehua, sillä saamani kehut liittyvät yleensä hiuksiini tai vaatteisiini, mutta kehut ahkeruudesta, tunnollisuudesta ja hyvänä ystävänä olemisesta lämmittävät kaikista eniten. Mitä odotat tulevalta kesältä? - Tulevalta kesältä odotan hyvien kelien lisäksi UGM2015 finaalia, jonka uskon jo nyt olevan mahtava kokemus! Lisäksi odotan uusia kuvauksia, joita on alustavasti sovittuna pari kappaletta. Tietysti odotan myös festareita ja uusiin ihmisiin tutustumista. Miksi juuri Sinä olisit Underground Model 2015? - Olen Underground Model 2015 osoittaakseni, että ujous ei ole automaattisesti merkki huonosta itsetunnosta, vaan se voi olla myös vahvuus. Myös rauhallisella persoonalla voi olla kykyjä vaikka mihin, kunhan itse ei ole omien haaveidensa tiellä. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|