.
Nyt olisikin jo aika viimeiselle blogipostaukselle – aika on todella rientänyt! Tämän kerran aihe olikin itselle aluksi haastava, sillä en halua alkaa liian henkilökohtaisista asioista kertomaan näin julkisesti. Mieleeni tuli kuitenkin aihe, joka on tärkeä ja josta haluaisin kirjoittaa enemmänkin. Ja vaikka tämä liittyykin nyt ulkoiseen olemukseen, toivon että huomaat homman syvällisemmän merkityksen. Tämä asia koskettaa mua, tämä asia ärsyttää mua, tämä asia on lähellä mun sydäntä. Mä olen se, joka jaksaa puhua ulkonäöstä; meikeistä, hiuksista, vaatteista, kehonmuokkauksesta (siis ei niistä fitness-jutuista) ja kaikesta siitä hömpästä. Mä rakastan sitä! Mutta mä en ole vain sitä, en todella. Mulle on uudet ihmiset sanoneet kymmeniä kertoja yllättyneenä että "Hei, sähän olet mukava ja sydämellinen ihminen, ja tosi fiksu!". Myös mun vanhemmille on sanottu tätä vähintään yhtä usein jos ollaan esim. oltu samoissa juhlissa. Se että ihminen on suht huoliteltu yleensä, ei tarkoita aina ettäkö se olisi jäätävä bitch tai typerä bimbo. Jokaisella on oikeus näyttää just siltä kun haluaa ja tehdä keholleen just mitä haluaa. Tämän nyt luulisi olevan ihan itsestäänselvyys, mutta ei. Hiusten värjääminen shokkiväreillä ja hieman normaalia vahvemmin meikkaaminen on nykyään onneksi okei jo. Samoin lävistykset ja tatuoinnit on alkaneet olemaan asioita, joita lähes jokaisella on/on ollut tai ainakin lähipiirissä joltain löytyy. Hienoa! Mutta yhdistä nämä kaikki? Sua tuijotetaan. Liikaa meikkiä, vähennä niin olet kauniimpi. Sähän olet nätti ilman kaikkea tuota, miksi peität itsesi meikin taa? Kyllä sua vanhempana kaduttaa noista naamassa roikkuvista killuttimista jäävät arvet. Tatuointien ottaminen, kuten mainitsin, on nykyään jo fine. Se että sulla on kuva tai useampi kehossa, ei tarkoita että olet istunut linnassa tms. Mutta koko kehon peittäminen? No ei ole enää normaalia. Ei niin kannata tehdä, miltä sä näytät vanhanakin sitten? Korvia ei myöskään kannata venyttää, sä kyllä kadut tota muutaman vuoden päästä ja miltä nekin näyttää sitten vanhana? Mutta entäpä, kun otetaan puheeksi plastiikkakirurgia. Sitä ei vain hyväksytä suuremmilta osin. Olet automaattisesti idiootti, jota kiinnostaa vain ulkonäkö. Ihmetyttää erityisesti, miten paljon myös kehoaan enempi muokkaavat ihmiset ovat lyttäämässä näitä toimenpiteitä. Muokkaat sitä venyttämällä korvia, lävistämällä eri paikoista ja ottamalla siihen mustetta tai implantteja, mutta asia onkin yhtäkkiä aivan eri, kun implantit tulee rintoihin tai haluat poistaa jostain jotain. Jos olet jonkin toimenpiteen teettänyt ihan vain koska halusit, siitä ei kannata puhua isoon ääneen. Tää on musta väärin. Kyllä mä ainakin haluan, että voin sanoa ilman suurempia miettimättä, mitä toimenpiteitä olen teettänyt jos niitä joskus otan. Voisin jatkaa tästä aiheesta puhumista loputtomiin ja olenkin aina mielelläni keskustelemassa näistä asioista. Mulle kaikki tämä on keino ilmaista itseäni ja siksi niin tärkeää. Toivoisin, että tulevaisuudessa isompikin yleisö pitää juurikin esimerkiksi meikkaamista ja tatuointeja taiteena. Aina ei tarvitse toteuttaa paperille, sen voi tehdä ihollekin. Ihminen itse on taideteos - toiset koristelee sitä enemmän, toiset vähemmän. Se että on kiinnostunut ulkonäköjutuista, ei aina ole vain sitä pinnallisuutta. Ja olit sitten miten muokattu/tällätty tahansa tai ihan naturelli, olet juuri hyvä sellaisena. Siihen ei ole mitään sanomista kenelläkään.
1 Comment
Se olisikin jo kolmannen blogipostauksen aika ja aiheena on tarina lapsuudesta. Mulla on ollut ihan superhyvä lapsuus ja saan kiittää siitä mun vanhempia. He ovat tähän päivään asti aina kannustaneet ja tukeneet mua missä millonkin, eikä mun ole ikinä tarvinnut pelätä, että hyväksyyköhän ne nyt tätä tai tätä juttua. Olen ollut jo ihan pienestä tytöstä asti kiinnostunut itseni laittamisesta ja tietty taiteellisuus oli jo sillon mukana. Maalasin ja piirsin, väritin värityskirjoja, rakentin Legoilla, muovasin muovailuvahoilla, tanssin ja lauloin, ja muistan että pääsiäisenä maalattiin munia ja jouluna koristeltiin piparitalo. Kaikki tällainen oli mulle todella mielekästä ja tykkäsin tehdä näitä asioita yksin ja esitellä sitten lopputulokset vanhemmille. Vaatetusalalle olisin varmaan jo pienenä ajautunut, ainakin tykkäsin stailata itseäni. Olin myös tosi tarkka siitä, miten vaatteet on päällä. Aina kun lähdettiin talvella ulos ja mut oli saatu tumpattua pipoa ja rukkasia myöten valmiiksi, kävi usein niin, että tunsin pienen rypyn legginseissä ja sittenhän piti riisua jokaikinen vaatekappale päältä, jotta saatiin taas kaikki vaatteet silosiksi ja suorina päälle.
Näin vanhempana oon tosi ilonen, että mun on annettu tehdä kaikkea tätä. Sain tehdä asioita mistä tykkäsin, eikä mua yritettykään laittaa minnekään harrastuksiin, mihin en näyttänyt mitään kiinnostusta. Sen sijaan sain toteuttaa itseäni ja nykyään varsinkin äiti on tosi innoissaan ja kiinnostunut mun meikkailuista, uusista tatuoinneista ja pyytää mua mukaan vaateostoksille. Huippua! Heippa taas! Tokaa postausta kehiin ja meil oli tarkotuksena jakaa tyylivinkki. Koska huulimeikki on musta yks tärkeimpiä juttuja lookissa kun lookissa (se vaan viimeistelee kaiken!), niin ajattelin kertoa miten teen omani. Mä en milläänlailla ole ammattilainen, mutta kokeilujen kautta olen löytänyt itselleni parhaan tavan tehdä tän homman. Ennen ja jälkeen, kattokaa nyt mikä ero! Tykkään itse, että huulet on aina matat. Mitkään shimmeriset tai yhtään huulet kiiltävän näköseksi jättävät punat ei oo mun juttu, huulikiilloista puhumattakaan. Paljon on onneksi tarjolla jo valmiiksi mattoja punia, mutta usein tulee vastaan superkivoja ei-matta versioita, joten näytän nyt kikan mitä itse käytän aina. Tämä auttaa myös huulimeikkiä kestämään paremmin. Plussaa siitäkin, ettei tarvi kärsiä niistä ah-niin-ihanista tarhoista hampaissa ja voit pusutella poika-/tyttöystävääsi ilman, että tämä saa osansa sun huulimeikistä.
Moikka! Rosa täällä, 23-vuotias oman tien kulkija Jyväskylästä. Olen vaatetusompelijaksi valmistunut, mutta tällä hetkellä kuntoudun kotona Lucifer kissani kanssa. Vapaa-aikani menee someiluun ja meikkailuun, ja minut tiedetäänkin paremmin nimellä Lady Cube. Burleski ja vaatteet ovat myös lähellä sydäntä, sekä kehonmuokkaus josta voisin puhua tunteja putkeen. Vaikka kiinnostuksen kohteeni ovatkin ulkonäkökeskeisiä, kuvailevat läheiseni minua ystävälliseksi, fiksuksi, jalat maassa kulkevaksi bimbon vastakohdaksi, joka on kuitenkin sopivasti hömppä. Arvostan muissa ihmisissä avarakatseisuutta, häiriintynyttä ja sarkastista huumorintajua, hyviä keskustelutaitoja ja sitä, että pää ei ole täytetty pelkällä hattaralla. Koko tämä semifinalistiksi pääsy tuntuu jotenkin oudolta. Muistan heränneeni kesken päiväunien viestiin, jossa kerrottiin minun olevan yksi jatkoon päässeistä Underground Model 2016 kisassa. Ensin en edes hoksannut, mistä oli kyse, kunnes muistin laittaneeni hakemuksen menemään hieman skeptisesti eräs yö. En todellakaan olettanut kuulevani myönteistä vastausta, mutta sieltä se tuli, kuten myös kuvauspäivä. Sekä syntymäpäiväni, nämä kaksi osuivat samalle päivälle – unohtumattomat synttärit siis! Oltiin jo viikon verran juteltu Facebookissa tyttöjen kesken, ja kaikki tuntuivat niin mukavilta ja näyttivät upeilta. Tässä vaiheessa alkoi jo oikeasti jännittään! Kuvauspäivä meni tosi nopeasti ohi ja jälkifiilikset olivat hyvät. Jonkin asteinen pelko kuitenkin jäi, että mitä jos omat kuvat epäonnistuivat aivan totaalisesti. Tämä oli ensimmäinen kertani kuvattavana ja siltä kyllä totisesti tuntuikin! Tulevaisuus kisan suhteen jännittää ja toisaalta en malttaisi odottaa, mitä sillä on tarjottavana. On ollut ihan huippua päästä mukaan ja näkemään jo tämänkin verran – millaista on kuvauksissa, miten tällainen kilpailu toimii ja keitä kaikkia on mukana mallien lisäksi. Meillä ainakin on käynyt hyvä tuuri taustajoukkojen suhteen, niin on ihania ja auttavaisia ihmisiä opastamassa. Olen vain koko ajan kiitollisempi, että olen päässyt kisaan mukaan! xoxo Lady Cube Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|