.
Nyt olisikin jo aika viimeiselle blogipostaukselle – aika on todella rientänyt! Tämän kerran aihe olikin itselle aluksi haastava, sillä en halua alkaa liian henkilökohtaisista asioista kertomaan näin julkisesti. Mieleeni tuli kuitenkin aihe, joka on tärkeä ja josta haluaisin kirjoittaa enemmänkin. Ja vaikka tämä liittyykin nyt ulkoiseen olemukseen, toivon että huomaat homman syvällisemmän merkityksen. Tämä asia koskettaa mua, tämä asia ärsyttää mua, tämä asia on lähellä mun sydäntä. Mä olen se, joka jaksaa puhua ulkonäöstä; meikeistä, hiuksista, vaatteista, kehonmuokkauksesta (siis ei niistä fitness-jutuista) ja kaikesta siitä hömpästä. Mä rakastan sitä! Mutta mä en ole vain sitä, en todella. Mulle on uudet ihmiset sanoneet kymmeniä kertoja yllättyneenä että "Hei, sähän olet mukava ja sydämellinen ihminen, ja tosi fiksu!". Myös mun vanhemmille on sanottu tätä vähintään yhtä usein jos ollaan esim. oltu samoissa juhlissa. Se että ihminen on suht huoliteltu yleensä, ei tarkoita aina ettäkö se olisi jäätävä bitch tai typerä bimbo. Jokaisella on oikeus näyttää just siltä kun haluaa ja tehdä keholleen just mitä haluaa. Tämän nyt luulisi olevan ihan itsestäänselvyys, mutta ei. Hiusten värjääminen shokkiväreillä ja hieman normaalia vahvemmin meikkaaminen on nykyään onneksi okei jo. Samoin lävistykset ja tatuoinnit on alkaneet olemaan asioita, joita lähes jokaisella on/on ollut tai ainakin lähipiirissä joltain löytyy. Hienoa! Mutta yhdistä nämä kaikki? Sua tuijotetaan. Liikaa meikkiä, vähennä niin olet kauniimpi. Sähän olet nätti ilman kaikkea tuota, miksi peität itsesi meikin taa? Kyllä sua vanhempana kaduttaa noista naamassa roikkuvista killuttimista jäävät arvet. Tatuointien ottaminen, kuten mainitsin, on nykyään jo fine. Se että sulla on kuva tai useampi kehossa, ei tarkoita että olet istunut linnassa tms. Mutta koko kehon peittäminen? No ei ole enää normaalia. Ei niin kannata tehdä, miltä sä näytät vanhanakin sitten? Korvia ei myöskään kannata venyttää, sä kyllä kadut tota muutaman vuoden päästä ja miltä nekin näyttää sitten vanhana? Mutta entäpä, kun otetaan puheeksi plastiikkakirurgia. Sitä ei vain hyväksytä suuremmilta osin. Olet automaattisesti idiootti, jota kiinnostaa vain ulkonäkö. Ihmetyttää erityisesti, miten paljon myös kehoaan enempi muokkaavat ihmiset ovat lyttäämässä näitä toimenpiteitä. Muokkaat sitä venyttämällä korvia, lävistämällä eri paikoista ja ottamalla siihen mustetta tai implantteja, mutta asia onkin yhtäkkiä aivan eri, kun implantit tulee rintoihin tai haluat poistaa jostain jotain. Jos olet jonkin toimenpiteen teettänyt ihan vain koska halusit, siitä ei kannata puhua isoon ääneen. Tää on musta väärin. Kyllä mä ainakin haluan, että voin sanoa ilman suurempia miettimättä, mitä toimenpiteitä olen teettänyt jos niitä joskus otan. Voisin jatkaa tästä aiheesta puhumista loputtomiin ja olenkin aina mielelläni keskustelemassa näistä asioista. Mulle kaikki tämä on keino ilmaista itseäni ja siksi niin tärkeää. Toivoisin, että tulevaisuudessa isompikin yleisö pitää juurikin esimerkiksi meikkaamista ja tatuointeja taiteena. Aina ei tarvitse toteuttaa paperille, sen voi tehdä ihollekin. Ihminen itse on taideteos - toiset koristelee sitä enemmän, toiset vähemmän. Se että on kiinnostunut ulkonäköjutuista, ei aina ole vain sitä pinnallisuutta. Ja olit sitten miten muokattu/tällätty tahansa tai ihan naturelli, olet juuri hyvä sellaisena. Siihen ei ole mitään sanomista kenelläkään.
1 Comment
Hilda
9/1/2017 21:56:05
Höh, vähän myöhässä mutta... ihana teksti ja olen samaa mieltä.
Reply
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|