.
Moi kaikille! Vähän jo alkaa jännittämään millaisia kisaajia tänä vuonna pääsee mukaan. Ja olenkohan saanut jonkun tutun naamaan kannustettua mukaan kisaamaan? Olisi mukavaa päästä myös tämän vuoden finaaliin katsomaan, mutta vielä on suunnitelmat auki, kun matkaa kuitenkin on jonkin verran. Omalla kohdallani kisa poiki rohkeudun osallistua toiseen mallikilpailuun eli Lady Gasell Bellaan viime syksynä. Kisaan kuului alusvaatekierros, joka oli hyvin vapauttuva kokemus! Kisassa en sijoittunut, mutta kokemuksena finaalipäivä oli jälleen kerran todella mukava kokemus. Oli kyllä huomattavasti helpompi lähteä toisen kerran kisailemaan. Voinkin luvata, että Underground Model kisaan osallistuminen poikii runsaasti itsevarmuutta, sekä esiintymiskokemusta. Viime syksyn aikana olen tehnyt yhteistyötä meidän ihanan voittajan Lily Desiren, sekä hänen Rockabellas -mallisryhmän kanssa. Yksi muotinäytös ja kuvaukset ollaan tehny yhteistyössä. Lisäksi Rockabellas -ryhmä huolehti meistä Lady Gasell Bella kisassa eli ollaan tehty juttuja yhdessä puolin jos toisin! Mitäs muuten mulle kuuluu? No viimeinen puoli vuotta on poikinut runsaasti elämänmuutoksia. Olen sairastellut paljon ja pikku hiljaa alan päästä jotenkin tolpilleni ja toivottavasti saadaan taas terveys kuntoon. Pääsin opiskelemaan Muotoilijaksi muodin ja puvustuksen parissa joten muutin lännestä tänne itään eli nykyisin vaikutan Kouvolalaisena opiskelijana. Vähän siis jatkokoulutusta jo aiempiin opintoihin. Olen itseasiassa viitynyt tämän kuukauden verran erittäin hyvin ja pikku hiljaa alkaa asiat rullata täälläkin. Yritystä on tarkoitus jatkaa tässä opiskelujen ohella, sekä yhdistää koulua ja yritystä. Uusi mallisto on työn alla ja varmasti vuosi tuo paljon uusia juttuja yrityksellä. Malliston piti ilmestyä viime vuoden lopulla, mutta muutot, sairastelut ja luovuuden tuska pakottivat siirtämään sen valmistumista eteenpäin. Kannattaa siis pysytellä kuulolla mitä uutta on tulossa seurailemalla esimerkiksi Facebookissa/Twitterissä Design By Anette A, Instassa designbyanettea tai nettisivuilla www.designbyanettea.fi. Henkilökohtainen Instagram löytyy nimellä anetteahokas! Tulevaisuudessa voisin osallistua vastaaviin kisoihin, alaan liittyviin juttuihin jos jotain sopivaa tulee vastaan. Sinänäsä mallin juttuja en ole tehnyt kisan jälkeen Lady Gasell Bella kisaa lukuunottamatta, mutta kaikenlaisia esiintymistilanteita on kyllä ollut! Tervesin Anette
0 Comments
Kesä on mennyt nopeasti ja Pieksamäki kutsuukin jo aivan kohta. Hassua, että nyt ollaan jo pian heinäkuun puolivälissä. Onneksi viime aikoina on ollut sen verran ohjelmaa, että en ole vielä ainakaan ehtinyt ihan hirveästi jännittää finaalia. Kuitenkin pientä jännitystä alkaa olla ilmassa, kun alettiin lyödä aikatauluja ja päivänohjelmaa lukkoon muiden finalistien ja tiimin kanssa.
Varmasti viimeistään perjantaina iskee kovempi jännitys. Päivän kulku vaikuttaa todella mukavalta. Varmasti päivä on jännittävä, mutta uskon, että me porukassa saadaan hyvä tsemppi päälle, eikä ketään ole aivan shokissa. Toivon, että itsekkin osaan nauttia päivästä, eikä päivä mene ohi jännityksen vuoksi. Odotan erityisesti tiimin ja finalistien tapaamista, sekä lavashowta. Kaikki pienet asiat jännittää ja mietityttää... Miten laitan hiukset, miten meikkaan, millaiset vaatteet päivällä, onnistuuko meikki ja hiukset, mahtuuko vaatteet vai iskeekö sitten jossain vaiheessa oikein kunnon jännitys päälle. Kannustusjoukoiksi ei näin kaukaa oikein kukaan innostunut lähtemään, paitsi poikaystävä, joka toimii samalla kuskina. Vaikka olenkin saanut lähimmäisiltäni pääosin positiivista palautetta niin muutamia negatiiisiäkin mielipiteitä on tullut. Ikävää sinänsä, kun läheisiltä odottaa tukea ja kannustusta. Finaaliin ajattelin valmistautua syömällä edeltävän viikon hieman kevyemmin ja juomalla paljon vettä, jotta en olisi ihan turvonnut ja iho olisi hyvässä kunnossa. Ehkä jonkinlainen koemeikki ja -kampaus, ihon kuorintaa yms. Sekä tietysti itsensä tsemppausta henkisesti. Toivottavasti paikalla on mukavasti porukkaa katsomassa meidän keikistelyä lavalla. Uskon, että saamme aikaan hyvän shown ja kaikki sujuu yhteishengellä niin kuin pitää. Toisaalta olen surullinen, että kilpailu päättyy jo tähän, mutta mikään ei estä olemasta yhteyksissä tiimin ja finalistien kanssa jatkossakin. Niin ja voihan tästä jotain uutta poikia kilpailun jälkeenkin. Hyvää kesää ja onnea kaikille muille finaaliin, kyllä me tytöt pärjätään! - Anette Ahokas - Haluan puhua siitä millaista on olla parikymppinen nuori, toisaalta saa olla vielä villi teini, mutta toisaalta pitäisi olla jo niin aikuinen. Niistä kaikista sekavista ajatuksista, joita koen tällä hetkellä ja huomaan myös kavereideni kamppailevan samojen asioiden äärellä. Tällä hetkellä elän erittäin innostavaa, mutta samalla myös todella pelottavaa aikaa. Pitäisi itsenäistyä, pitäisi valita jatko-opiskeluiden tai työelämän välillä, pitäisi saada yritys menestymään niin, että elättäisi vaikeina aikoina itsensäkin tälläisellä erittäin haastavalla alalla. Samalla seuraan pääsykokeisiin monen monia tunteja laittaneita ikätovereitani, jotka tällä hetkellä kuumeisesti odottavat tuomiota korkeakoulupaikasta tai niitä, jotka miettivät suunnitelmaa B edessä olevalle välivuodelle. Tai niitä, jotka eivät vielä tiedä todellakaan mitä elämällään tekisivät. Teini-ikä ei ollut vielä mitään, silloin työelämä ja korkeakouluopiskelu tuntui olevan valovuosien päässä "sitten joskus lukion jälkeen". Tämä ikä se vasta pahin onkin, nyt pitäisi aikuistua ja tuntuu, että paineet jokaisella elämän osa-alueella sen kuin nousevat. Nykyään tuntuu, että pitäisi olla hyvä kaikessa, pitäisi hankkia täydellinen bikinivartalo, syödä kuukausittain vaihtuvien ruokatrendien mukaan orjallisesti, käydä 5 kertaa viikossa salilla, hankkia menestyvä työ, kouluttautua, löytää täydellinen puoliso, olla sitä, tätä ja tuota. Toisaalta taas arvostaa sitä mitä on, ottaa elämän rennosti ja kiireettömästi, mutta samalla pitäisi olla kiireinen, koska se nyt vain tuntuu olevan ahkeran ihmisen merkki. Jokaisen pitäisi olla jotain, keskiverto ei enää riitä. Ristiriitoja puskee joka suunnasta ja nuorena vielä jokseenkin epävarmana elämästä on vaikeampi luoda sitä omaa mielipidettä. Taloustilanne ei helpota yhtään. Kaikkialla puhutaan, ettei ole töitä, kouluihin on yhä vaikeampi päästä opiskelemaan, kaikki maksut nousevat ja missään nimessä ei kannata lähteä yrittäjäksi, ainakaan käsityöalan. Eihän se tietenkään kannattavin idea ole, mutta kyllä silläkin voi leipänsä tienata jos on valmis tekemään kovasti töitä. Onhan niitä kannustajiakin toki, mutta vähän. Haaveilen muutosta maaseudulta kaupunkiin, joka toivottavasti toteutuu tässä alku syksyn aikana. Samalla pelkään miten pärjään, saanko toista työtä, jolla takaan, että elän, saanko pyöritettyä yritystä siinä sivussa, järjestyykö työtilat, eteneekö ura ja kaikkea tälläistä. Lisäksi se, että onko kaikki sitten sitä mitä odotin, tuleeko olo, että eläisimpä vielä äidin helmoissa. Osaanko käyttää rahaa, osaanko varmasti hoitaa kaikki asiat. Monet nauravat mulle ja toteavat, että kyllä sä pärjäät. Pitäisi vaan uskoa, että pärjää ja uskoa siihen, että jonain päivänä vielä pystyn elättämään itseni tällä alalla ilman joka päiväistä pelkoa leivästä. Tiedän, että haluan ainoastaan tehdä töitä tällä alalla, joko yrittäjänä tai palkkatyössä puvustuksen parissa tai sitten molempia. Tai vaikka jotain muuta vaatetusalaan liittyvää kuten myyjän hommia ja sen lisäksi omaa mallistoa yrittäjänä. Jostain syystä en halua luovuttaa vain puskea vahvasti tulta päin. Jos se vaatii vuosia pienessä pelossa ja epävarmuudessa, se on sen arvoista. Aamulla telkkarissa oli positiivareiden perustaja, veloista positiivareiden keulahahmoksi vahvan uskon avulla. Vakuutteli uskon merkitystä yrittäjyydessä ja niinhän se taitaa olla. Vahvaa uskoa siihen mitä tekee. Jatko-opiskelu on toinen vaihtoehto. Sekin tuntuu pelottavalta, koska yrityksistä huolimatta paikka tuntuu olevan vielä kaukana. Ymmärrän hyvin, että lukion käyneet kaverini ovat turhautuneita, sillä taakkana paina kalliit valmennuskurssit, pääsykoekirjat, lukemista lukemisten päälle ja välivuosia. Viisaita ihmisiä, joilla on tahtoa päästä kyseisee kouluun, mutta silti ovet eivät ole vielä avautuneet. Toisaalta kaiken myllerryksen keskellä pitäisi ajatella, että sentään on tahtoa, suunnitelmia ja kaikki varmasti järjestyy joskus. Ja se, että parikymppisenä pitäisi olla vielä koko elämä aikaa, eikä kiire ole mihinkään. Välillä sitä vaan on vaikea uskoa, vaan ajatus on kaikki tänne nyt ja heti, muuten olet epäonnistunut. Vanhemmatkaan eivät aina ymmärrä millaista tunnemyrskyä ja ajatuksia tällä hetkellä pyörii päässä. Välillä tuntuu, että vaaditaan aivan liikaa ja valitetaan sellaisista asioista, jotka tällä hetkellä ovat aivan toisella sijalla elämässä. Minulle esimerkiksi muutama lisäkilo pudotetaan vasta sitten, kun muu elämä on vähän järjestynyt, koska tällä hetkellä muut asiat ovat niin vahvasti päällimmäisenä mielessä. Sitä on turha yrittää kaikkea samaan aikaan. Tälläisiä mukavia pieniä lisästressejä, joita ne läheisimmät ihmiset välillä pudottavat. Teksti vaikuttaa hirveän negatiiviselta, mutta kyllä minäkin odotan innolla tulevaisuutta, joskus vaan pieni pelkohirviö ottaa vallan. Yritän joka päivä miettiä, että päivä kerrallaan, kova työ palkitaan, pitää uskoa unelmiaan ja tehdä niistä totta. Asiat järjestyvät ja elämä on arvaamaton. Mieluummin odottaa iloisia yllätyksiä, uusia ovia ja mitä tulevaisuus tarjoaa kuin pelkää pahinta mitä voi tapahtua. Joten innolla uusia ihmisiä, kokemuksia ja avoimia ovia päin! Tsemppiä samoissa asioissa pyörivät. Liitteenä muutamia pari vuotta sitten otettuja kesäkuvia piristämään tätä viileää kesäkeliä! - Anette Ahokas - Mietin pitkään aihetta, jonka valitsisin annetuista aihealueista. Aluksi ajattelin meikkivinkkiä tai tuunausvinkkinä, mutta lopulta päädyin kirjoittamaan siitä, millainen olisi täydellinen vaatekaappi ja omat vinkkini siihen miten ylen yrittänyt saavuttaa sellaista ja näin ollen myös välttyä vaatekriiseiltä. Kun ikää tulee lisää, niin vuosi vuodelta arvostan myös ekologista ja eettistä ajattelua myös vaatteiden kohdalla. Kulutushysteeria saa omalla kohdallani ainakin vähentyä, enkä kanniskele kotiin alennusmyynneistä ihan kivaa tavaraa kassi tolkulla, kuten pari vuotta sitten. Pyrin panostamaan kestäviin tuotteisiin, pyrin suosimaan kierrätettyä tai suomalaista työtä. Tiedän kuitenkin, että tulen ostamaan vielä monet virheostoksen ja varmasti hankkimaan vaatteita sellaisista paikoista, joissa eettinen puoli ei ole kunnossa. Aina jaksetaan väitellä eläinten oikeuksista, mutta miten sitten nämä lapsityöläiset? Entä se, että ympäristö ei tule kestämään tälläistä kertakäyttökulttuuria? Tietysti omalla kohdallani helpottaa se, että pystyn itse tekemään suurimman osan vaatteistani, joten valikoima ja raha-asiat eivät tule niin vahvasti vastaan. Olen pitkään jo ihaillut erästä miespuolista ystävääni, jonka kulutustaidot ovat kahdehtittavat. Hän hankkii hieman ehkä kalliimpia vaatteita, mutta harvemmin ja harkitusti. Vaatteet kestää, ovat istuvia ja juuri niin täydellisiä, että niistä jokaisesta syntyy luottovaatteita. No ehkä hänelläkin hutiostoksia löytyy. Omalla kohdallani olen viime vuosina vasta alkanut ymmärtää, että vähemmän on enemmän. Vaatekriisiin ei auta monta tangollista vaatteita, siihen auttaa vain ne vaatteet jotka oikeasti tuntuvat hyviltä. Myös vähän vanhempana osaa arvostaa käytännöllisyyttä kuten kenkien mukavuus jalassa tai se kuinka lämmin takki on. Teininä sitä kulki kylmissään tai peilijäällä väkisin korkokengissä. Viime vuosina olen sijoittanut erityisesti hyviin kenkiin. Enää ei tarvitse tuskastella epämukavien kenkien tai asuun sopimattomien kenkien kanssa. Ostin hieman kalliimmat täydelliset, jalkaani sopivat mustat avokkaat juuri sopivalla korolla, maksoin vähän enemmän kuin viisikymppiä, mutta ne ovat jo palvelleet niin monet virallisemmat juhlat kuin pitkään venyneet bileillatkin. Suomessa pitää omistaa monet kengät vaihtuvien vuoden aikojen mukaan. Talvikaudelle ja kesän rennompiin menoihin omistan sitten muista luottopareja. Toki kaapistani löytyy vieläkin heräteostoksia, joiden käyttökerta voi hivellä jopa nollaa, mutta hei, ei kukaan voi oppia hetkessä. Nykyään löytyy joka tilanteeseen mukavat jalkineet. Itse rakastan koruja ja asusteita. Olin juuri pari päivää sitten kirppiksellä myymässä ja ihmiset aina jaksavat ihmetellä myynkö koko koruvarastoni. No en, siinä on ehkä puolet jo niistä mitä alunperin oli myynnissä ja kotootakin löytyy vielä monenmoista helyä. Kyllä sitä koruistakin on muodostunut muutama luottokoru, jotka pelastaa viimeistään tylsän asun minuuttia ennen kuin pitäisi poistua kotoota ja vaatekriisi riipii jo hermoja. Harakka on siis saanut itseään niskasta kiinni ja luopunut käyttämättömistä helyistä. Asusteita suosin myös siksi, että niillä saa helposti vaatteeseen luotua omaa persoonaa vielä ripauksen lisää. Takit on Suomessa tärkeitä, jopa näin Suomen kesälläkin. Niissä kuitenkin tulee liikuttua paljon ja käytännöllisyys on tärkeää. Oma luottovaatteeni on ehdottomasti nahkatakki. Niitä kylläkin löytyy useita työstäni johtuen, kun protoja testailen itselläni. Lisäksi tarvitsen trenssin viileämmille syyskeleille, villakangastakin, sekä superpakkasille extralämpimän toppatakin. Juhlapukeutuminen on monelle kriisinpaikka. Se kuuluisa pikkumusta pelastaa omalla kohdallanikin, kuten myös mustakynähame on todettu hyväksi vaihtoehdoksi. Juhlavaatteita voi myös tuunauttaa joko itse tai ammattilaisella, näin vaatteestaa voi saada pienilläkin muutoksilla uuden näköisen, eikä enää tarvitse ajatella, että kulkeeko viidennet sukujuhlat samalla mekolla.
Kehoitankin kaikkia hankkimaan ensiksi kunnolliset perusvaatteet, luottokengät ja takit jokaiseen vuoden aikaan. Muutama asuste jolla saa asusta kuin asusta juhlavemman tai tuotua jotain muuta lisäpotkua. Kannattaa myös miettiä missä käy ja millaisia vaatteita tarvitsee. On turha ostaa kasaa bilevaatteita, jos ravintolaan astuu kerran vuodessa. Hyviä ja käytännöllisiä vaatteita, joissa voi kulkea päivänä kuin päivänä itsevarmana. Mieluummin myös niitä jotka mukautuvat arkeen, sekä juhlaan. Jos mahdollista suosia ekologisia materiaaleja, kierrätystä ja eettisesti valmistettuja tuotteita, kuten suomalaista käsityötä. On parempi maksaa suurempi summa vaatteesta, joka kestää ja saa aikaan joka kerta hyvän fiiliksen, kuin se, että ostaa halvemman ihan kivan, joka saattaa jäädä kaappiin tai hetken päästä hajota. Aika on myös rahaa, pidemmän päälle sijoitus yleensä kannattaa. En todellakaan halua väittää, että rahalla saa laatua ja kallis tuote on aina ekologisesti ja eettisesti tuotettu. Kyllä edullisestikkin saa hyviä tuotteita, eikä kaikilla ole varaa tai intoa tarkastella vaatteen valmistuskaarta. PS. Kengät ja asusteet ovat siitä hyviä, että vaikka lihoisi kymmenen kiloa, yleensä kengät mahtuvat silti jalkoihin ja näyttävät aina hyvältä. Korut istuu vaikka vatsamakkarat kasvaisivatkin. Sen vuoksi satsaan asusteisiin, tälläinen jojoilija välillä kun olen. ;) - Anette Ahokas -
Kerro ulkonäöstäsi / tyylistäsi. Onko tyylisi muuttunut paljon viime vuosina? Tyyliini on vaikuttanut paljon musiikkimakuni. Päivästä ja tilanteesta riippuen minut voi nähdä naisellisessa mekossa ja korkokengissä, välillä taas festareilla tennareissa, bändipaidassa, shortseissa höystettynä rässiliivillä. Suurimmaksi osaksi pukeudun mustaan, mutta pidän esimerkiksi viininpunaisesta, sähkönsinisestä, oliivinvihreästä, valkoisesta ja harmaasta. Isot, hopeiset korut ovat mun juttu. Käytän paljon myös nahkaa, sekä niittejä. Hiukset ovat tärkeä osa tyyliäni, pidän pitkistä ja näyttävistä hiuksista. Olen viihtynyt pari vuotta punapäänä, mutta välillä mustat hiukset houkuttelevat, olinhan seitsemän vuotta mustahiuksinen. Meikki, lävistykset ja tatuoinnit ovat iso osa kokonaisuutta. Luultavasti ajan saatossa tatuointeja on tarkoitus ottaa lisää. On kiva, että tyyli herättää mielipiteitä, oli ne sitten negatiivisiä ta positiivisiä, ainakaan ei ole "ihan ok" tai "en mä oikeen osaa sanoo, sellanen perus". Tyylini on muuttunut jonkun verran, mutta ei mitenkään hirveän radikaalisti. Välillä on ollut enemmän mekko/hame kausia, jolloin taas farkkukausia. Yläasteella tyylini vaihtele ehkä eniten. Mustilla hiuksilla käytin enemmän värejä kuin nyt punapäänä. Tyylistäni on tullut myös selvästi aikuisempi, yksinkertaisempi ja olen astetta mukavuuden haluisempi. Lisäksi meikkaan vähemmän kuin esimerkiksi lukion alussa. Kuitenkaan en liiku päivittäin laitettuna viimeisen päälle. Kotioloissa viihdyn lökäreissä ja hupparissa. Lenkkipoluilla loistaa punainen tuulitakki, enkä meikkaa salille menoa varten.
Ketä ihailet tyylillisesti En osaa nimetä ketään yksittäistä henkilöä, kenen tyyliä ihailisin. Ihailen kaikkia ihmisiä, ketkä pukeutuvat muista välittämättä ja kantavat tyyliään ylpeydellä. Ihailen myös niitä naisia, jotka kulkevat itsevarmana kropan mallista tai kilomäärästä riippumatta. Jos joku niin asenne ja itsevarmuus huokuu kauneutena ja tyylikkyytenä. Mitkä asiat elämässäsi on tärkeitä? Unelmat, olivat ne sitten pieniä tai suuria. Yritykseni, jonka perustin 16 vuotiaana voidakseni tehdä töitä opiskelujen ohella ja alkaa luomaan uraa. Elämästä nauttiminen, uudet kokemukset ja itsensä likoon laittaminen, jottei elämä käy tylsäksi. Läheiset ihmiset, musiikki, tyyli ja terveys.
Ja viiden vuoden päästä? Ehkä olen viimeistään pääsyt opiskelemaan tai päätynyt vain jatkamaan töitä, jos ura on edennyt siihen vaiheeseen. Olen ehkä löytänyt jotain töitä esiintymisasuihin tai teatteripuvustukseen liittyen. Toivottavasti olen saanut olla mukava uusissa kuvauksissa ja tehdä jotain muutakin mallinhommiin liittyvää, kuten juontokeikkoja. Ehkä jaksan vieläkin käydä kuuntelemassa livemusiikkia ja edessä on seitsemäs Nummirock. Olen ehkä käynyt festareilla ulkomailla asti tai muuten vaan reissannut uusissa maissa. Toivottavasti poikaystäväkin on pysynyt vielä matkassa mukana. Mikä on paras kehu/kohteliaisuus jonka olet saanut? En osaa sanoa mitään yksittäisiä, mutta kaikki työhön liittyvistä taidoista ja siitä, että olen luotettava, mukava ja itsevarma.
|
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|