.
0 Comments
Terveisiä savonmualta! Sitä tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla mikä oli kun istuuduin jälleen kerran ystäväpariskuntani luotto kulkineen etupenkille viime lauantaina suuntana kesän ensimmäinen Tuning sucks cruising kalakukkokaupungissa Kupiossa. Matamina meillä ystäväpiirissä tunnettu kirkkaan punainen Ford Galaxie 500 on kuljettanut monet reissut ja nyt mennään jälleen. Tiedossa siis cruisailua letkassa, asia kulkineella, hyvää musiikkia ja mahtavaa seuraa sekä töitä ilta kinkereissä. Se on kesä nyt eikä edes vesisade voi pilata tätä tunnelmaa! Ensin oli kokoontuminen jonne saapui autokuntia kiitettävästi. Tästä lähdettiin cruisailemaan kohti tauko paikkaa ja sieltä iltakinkereihin. Dead Teddy Boys Societyn järjestämää cruisinkia cruisaillaan kolme kertaa vuodessa näin kevät kesällä, syksyllä ja tammikuussa ajellaankin luisinkia. Enemmmän heidän toiminnasta osoitteessa: http://www.tuningsuckscruising.com/ Olen osallistunut ensimmäistä kertaa kyseisen järjestäjän cruisinkiin syksyllä 2013 ja jäänyt sille tielle osaksi talakoo porukkoo. Heti cruisingin loputtua kiiruhtaessani ravintola Hunteriin työtehtävääni lipunmyyntiin pääsin jo auttamaan erästä neitoa hädässä hiusten laiton merkeissä (otsis rollsille ja hiuskukka koristeeksi) Tauolla ja ilta kinkereissä näkee paljon tuttuja sekä tulee uusia tuttavuuksia ja oli ihana huomata että sana pääsystäni UGM 2016 semifinaleihin oli tavoittanut immeisiä. Pääsylippuja tuli myytyä ahkerasti ja vähän oltua kuvattavanakin siinä ohella. Yöllä kerkesi vielä pistämään jalalla koreasti illan esiintyjän tahtiin. Sitten olikin jo suunnattava muovimoparilla kohti kotia Iisalmeen ja aamuksi töihin. Nyt jaksaakin odottaa tulevaa viikonloppua ja oman kylän cruisinkia! Rokkaavaa sekä aurinkoista viikkoa kaikille! -Pixie- Heisan! Olen Turkuun opiskelujen perässä muuttanut Porilainen, ja nimeltäni tietty Jenna Turpeinen, tai vaihtoehtoisesti ”taiteilijanimeltäni” Demonia Vendetta. Rääväsuiseksi ja hulluksi ihmiset ovat minua pruukanneet kehua, mutta haukkuvat välillä myös mukavaksi tyypiksi. Harrastuksia minulla on ollut pienestä pitäen satutanssista painonnostoon, ja viimevuosina tärkeimmät ovat/olivat nyrkkeily, teatteri, sukellus ja musiikki. Opiskeluiden takia kuitenkin vain musiikille jäi aikaa, eikä ihme, kun olen nokkani tunkenut jo omaan ainejärjestööni emännäksi ja Axelbandeniin puheenjohtajaksi. Alternative malleilun olen löytänyt vasta pari vuotta sitten. Tällekin harrastukselle olen etsinyt aikaa sieltä sun täältä. Vaikka kehittymisen varaa on, olen alkanut nauttia kameran edessä pönöttämisestä yhä enemmän. Kisaan hain mukaan muuten vain. Ajattelin kokeilla taas onneani, koska viime kesänä se suosi minua sen verran että sain tittelin Vuoden Porilainen Muija 2015 ja olin Tuskassa perjantain kuningatar. Hivenen häkeltynythän oli olo, kun sain tietää mukaan pääsystä myös UGM 2016-kilpailuun ja iloisesti otin tiedon vastaan. Seuraavaksi silti pukkasi stressi paikalle pääsystä. Onneksi kuitenkin pari ystävää ja uusi kilpasisar tuttavuus olivat hyvänä matkaseurana. Sunnuntain kuvaus sujuikin sitten vauhdikkaasti. Lähtö oli kymmenen aikaan Turusta. Paahdoimme Tampereelle hakemaan kilpasisaren ja siitä suoraan kuvauspaikalle. Siellä alkoikin hervoton hulabaloo meikki- ja hiuspaniikilla höystettynä. Homma sujui kuitenkin mukavan sutjakkaasti, kunhan oli saanut itsensä valokuvattavaan kuntoon ja uudenkarhean mekon päälle korua unohtamatta. Leidejä tepsutteli ympäri ämpäri kuvauspaikkaa ja piikkikorot kaikuivat käytävillä, kunnes yhtäkkiä koko touhu olikin jo pistetty pakettiin. Päivästä jäi hyvä maku suuhun ja uusi kokemus muisteltavaksi. Voi vain toivoa, että Pieksämäella törmätään. Olisi mukavaa, jos kisaan pääsy edistäisi malleilu harrastustani. Enemmän kuvauksia ja miksei katalogitöitäkin. Se toisi mahdollisesti myös positiivista julkisuutta bändillemme, Freakensteinille, jossa yhä laulan Porissa. Voitto olisi upea saavutus, mutta katsotaan mihin rahkeeni riittävät! Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Hellouu! Olen Miss Sassy Fierce, räväyttävä burleskitaiteilijan alku, jonka lavahahmon taakse kätkeytyy 22-vuotias opiskelijamimmi Turusta. Alun perin olen Porin kasvatteja, mutta yliopisto-opiskelut veivät tieni Turkuun syksyllä 2014. Opiskelen pääaineenani toista vuotta kansatiedettä ja toimin folkloristiikan, kansatieteen ja uskontotieteen opiskelijain yhdistyksen tämän vuoden puheenjohtajana. Eli arkeni kuluu tenttikirjojen, kokousten ja jäsenistölle järjestettävien tapahtumien merkeissä. Opiskelun ohella olen tehnyt siivoustöitä, jotta olen pystynyt kustantamaan intohimoni eli burleskin. Vapaa-aikanani (jep, minullakin sellaista joskus on) väsäilen ja suunnittelen asuja ja esityksiä yhdessä burleskisiskoni Cola ToughLoven kanssa. Yhdessä muodostamme Fierce Love-duon, joka nähdään ensi syksynä lavalla mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Burleskimaailma ei ole minusta vielä paljoa kuullut, sillä ensiesiintymiseni tapahtui turkulaisen Machina Electrica-ryhmän riveissä yksityistilaisuudessa viime joulukuussa. Syksyn aikana toivottavasti minut nähdään niin duona kuin soolona lavalla tasseleita heiluttelemassa! Tyyliltäni olen naisellinen, seksikäs ja ronskin rock samaan aikaan. Lempivärini on musta ja sen kyllä huomaa erityisesti arkipukeutumisessa. Tyylini kulmakivi on kuitenkin punainen huulipuna. Nainen ei mielestäni muuta päälleen tarvitse kuin punaisen, huolitellun huulipunan. Tyylillistä esikuvaa en suoranaisesti omista, koska tykkään yhdistellä ja kokeilla erilaisia virityksiä ja tyylejä. Voisin silti sanoa tyylini olevan yhdistelmä Bettie Pagea, Marilyn Monroeta ja Kat Von Deetä. Sopiva sekamelska seksikästä pin uppia, klassista kauneutta sekä rokkimimmiä asenteella. Kuvailisin itseäni itsevarmaksi, ystävälliseksi ja lojaaliksi henkilöksi. Olen sinut itseni kanssa enkä häpeile olla minä. Joskus kuuntelin liikaa muiden ihmisten mielipiteitä ja hukkasin itseni miellyttääkseni muita. Onnekseni pääsin siitä loukusta ja löysin itseni uudestaan. Enää ikinä kukaan ei voi minulta riistää sitä mitä olen - jos en kelpaa sellaisena kuin olen niin omapa on menetyksensä. Olen välillä turhankin "itsenäinen nainen", joka uskoo pärjäävänsä kaikesta, mutta välillä se apu on oikeasti tarpeen. Tämä piirre ilmenee jääräpäisyytenä ja satunnaisena komenteluna, mutta onneksi lähimmät ystävät ja perhe tietävät etten tuittupäisyydelläni tarkoita pahaa. Rakastan haastaa itseäni ja oppia uutta - ehkä tämän piirteen takia olen myös tässä. Ystäväni painostuksesta hain mukaan kisaan ja jäin jännittämään semifinalistien ilmoitusta. Maanantaina 2.5. olin kotona toipumassa hieman rankasta opiskelijavapusta, kun viesti plingahti puhelimeeni. Hyppäsin sohvalta ylös ja huusin "Mä pääsin siihen kisaan! Mä pääsin siihen kisaan!" Kämppikseni oli samaan aikaan päiväunilla ja heräsi karjuntaani (huom: en osaa kiljua niin kutsuttakoon sitä epämääräistä vinkunaölinää karjunnaksi). Oloni oli käsittämätön. Jo valmiiksi kädet hieman tärisivät, mutta tämä hieno uutinen kisaan pääsystä aiheutti kokovartalo tärinän. Tunsin ylpeyttä ja intoa. "Hemmetti, mä tein sen!" oli päällimmäinen ajatus läpi päivän. Intoa piukassa selailin kilpasiskojeni profiileja ja odottelin tietoja kisan etenemisestä. Aloin saman tien miettimään mitä kaikkea minun tarvitsee tehdä ja hoitaa ennen kuvauksiin lähtöä. Ensimmäisenä kaikkien mahdollisten kulkuvälineiden vertailu ja hintapolitiikan tutkinta. Yh, Turusta Jyväskylään bussilla 4,5 tuntia. Oli miten oli, sinne oli päästävä. Kirjoitin monta muistilistaa, jotten vain unohtaisi jotain. Papiljottien hankinta, kampaustestailut, kulmien nyppiminen, ripsipidennysten huoltaminen, tavaroiden pakkaus, matkalippujen huolehtiminen mukaan, kuvausrekvisiitat,... Lista tuntui loputtomalta, mutta lauantai-iltana 7.5. istahdin kotisohvalleni paplarit päässä ja kaikki kohdat listasta täytettyinä. Enää puuttui unen päästä saaminen, aamulla herääminen, meikkaus ja bussiin ehtiminen. Bussissa keskityin lähinnä nukkumiseen ja Tampereelta samaan menopeliin hyppäsi kilpasisko Iiriva, jonka kanssa jännitimme yhdessä tulevaa päivää. Saavuimme Jyväskylään puoli yhden aikaan ja pienen seikkailun ja navigoinnin jälkeen löysimme perille Tanssisali Lutakolle. Suttuiset seinät ja sotkuiset huoneet tuntuivat itseasiassa kodikkailta, nimittäin ainejärjestöllämme oli oma opiskelijoiden tila Koppi, jonka seinät kertoivat yli parinkymmenen vuoden tarinaa ja jonka hieman sotkuiset huoneet kuvastivat yhdessä viettämiämme iltoja. Valitettavasti jouduimme luopumaan tästä tilasta tämän vuoden maaliskuuhun mennessä, joten oli oikein virkistävää saapua tilaan, joka muistutti etäisesti Koppia. Paikalla vastassa oli mahtava työryhmämme ja muutama muu kisan tyttö. Kaikkia jännitti ja vaihdoimme hermostuneita, mutta innostuneita keskusteluja keskenämme puunatessamme itsemme kuvauskuntoon. Tila täyttyi meikkipisteistä, vaatteiden sovittelusta, silittämisestä ja hilpeästä puheensorinasta. Suurin jännitys poistui, koska tajusi, että tässä ollaan kaikki samassa pisteessä ja me jaetaan nämä hetket yhdessä. Itse en ole sinänsä mallin hommia tehnyt, mutta kaverien kameran edessä on tullut vuosien varrella jonkin verran hypittyä. Onhan se myönnettävä, että hieman siinä mahanpohjassa tuntui perhosia, mutta tilanne oli silti niin nopeasti ohi, ettei sitä oikeastaan ehtinyt edes pahinta jännitystä itselleen kehittää. Olin niin tyytyväinen Underground Storelta minulle valittuihin kuvausvaatteisiin sekä omaan stailaukseeni, että luotin kuvien onnistumiseen. Varmasti kuvissa olisi paranneltavaa, asennoissa korjattavaa ynnä muuta sellaista, mutta ei tässä ammattilaisia olla ja kehittymään tänne ollaan tultu. Sitten koitti hetki kun sai rentoutua, syödä ja tutustua muihin paikallaolijoihin paremmin. Päivä oli kokonaisuudessaan hyvin jännittävä, pitkä ja voimia vievä, mutta olo oli ihan mahtava istuessani junan kyytiin päivän päätteeksi. Ihan uskomattomia tyyppejä, on todella kunnia saada työskennellä ja kilpailla näiden ihmisten kanssa! Odotankin loppukisalta muihin kilpailijoihin ja työryhmään paremmin tutustumista sekä mielenkiintoisia ja opettavaisia kokemuksia yhdessä. Haluan kehittyä mallina sekä löytää uusia inspiraatioita burleskin tekemiseen ja mikä tärkeintä: näyttää mistä tämä Sassy on oikein tehty! With love, Miss Sassy Fierce Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Moikka! Rosa täällä, 23-vuotias oman tien kulkija Jyväskylästä. Olen vaatetusompelijaksi valmistunut, mutta tällä hetkellä kuntoudun kotona Lucifer kissani kanssa. Vapaa-aikani menee someiluun ja meikkailuun, ja minut tiedetäänkin paremmin nimellä Lady Cube. Burleski ja vaatteet ovat myös lähellä sydäntä, sekä kehonmuokkaus josta voisin puhua tunteja putkeen. Vaikka kiinnostuksen kohteeni ovatkin ulkonäkökeskeisiä, kuvailevat läheiseni minua ystävälliseksi, fiksuksi, jalat maassa kulkevaksi bimbon vastakohdaksi, joka on kuitenkin sopivasti hömppä. Arvostan muissa ihmisissä avarakatseisuutta, häiriintynyttä ja sarkastista huumorintajua, hyviä keskustelutaitoja ja sitä, että pää ei ole täytetty pelkällä hattaralla. Koko tämä semifinalistiksi pääsy tuntuu jotenkin oudolta. Muistan heränneeni kesken päiväunien viestiin, jossa kerrottiin minun olevan yksi jatkoon päässeistä Underground Model 2016 kisassa. Ensin en edes hoksannut, mistä oli kyse, kunnes muistin laittaneeni hakemuksen menemään hieman skeptisesti eräs yö. En todellakaan olettanut kuulevani myönteistä vastausta, mutta sieltä se tuli, kuten myös kuvauspäivä. Sekä syntymäpäiväni, nämä kaksi osuivat samalle päivälle – unohtumattomat synttärit siis! Oltiin jo viikon verran juteltu Facebookissa tyttöjen kesken, ja kaikki tuntuivat niin mukavilta ja näyttivät upeilta. Tässä vaiheessa alkoi jo oikeasti jännittään! Kuvauspäivä meni tosi nopeasti ohi ja jälkifiilikset olivat hyvät. Jonkin asteinen pelko kuitenkin jäi, että mitä jos omat kuvat epäonnistuivat aivan totaalisesti. Tämä oli ensimmäinen kertani kuvattavana ja siltä kyllä totisesti tuntuikin! Tulevaisuus kisan suhteen jännittää ja toisaalta en malttaisi odottaa, mitä sillä on tarjottavana. On ollut ihan huippua päästä mukaan ja näkemään jo tämänkin verran – millaista on kuvauksissa, miten tällainen kilpailu toimii ja keitä kaikkia on mukana mallien lisäksi. Meillä ainakin on käynyt hyvä tuuri taustajoukkojen suhteen, niin on ihania ja auttavaisia ihmisiä opastamassa. Olen vain koko ajan kiitollisempi, että olen päässyt kisaan mukaan! xoxo Lady Cube Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Holaa! Täältä löytyisi Tanja, 26 vuotias Helsingistä kotoisin mutta 2012 Tampereelle uhkarohkeasti muuttanut pienen tytöntylleröisen äiti. Tulen toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa, vaikka alkuun saatankin vaikuttaa ujolta tai hiljaiselta, mutta sitten kun ujous hellittää niin voi oksat pois! Leipäni pöytään hankin työskentelemällä Kerroshoitajana sekä Henkilökohtaisena avustajana (best job ever) . Ammatiltani olen kuitenkin maalari, mutta tämä monitoiminainen kykenee kaikkeen! Vapaa-aikanani koitan tehdä käsitöitä, liikkua lapsen kanssa sekä ajoittain käydä hyvillä keikoilla tai tapahtumissa. Kun sain ilmoituksen siitä että pääsin UGM16-semifinaaliin mukaan niin olin innoissani mutta samaanaikaan pakokauhun vallassa, koska en kuvitellut pääseväni jatkoon. Sain alunperinkin aika kauan tsempata itseäni siihen että uskaltaa pistää hakemuksen kisaan mukaan, ja se tapahtuikin sitten päivää ennen kuin haku UGM16:een loppui, mutta se kannatti ja olen erittäin ylpeä siitä että lähin tähän mukaan sillä jo porukka on aivan mahtava ja varmasti syntyy hyviä ystävyyssuhteita! Kun kuvausviikonloppu koitti, en oikein tiennyt miten päin pitäisi olla, sillä eihän mulla juuri mitään kokemusta kameran edessä olemisesta ole. Kyllähän siinä alko tuskanhiki valumaan ja naama nykimään mutta kerrankos sitä tommonen mahdollisuus on! Hankala vielä sanoa mitä oikein odottaa kisalta tulevaisuuden suhteen, mutta ehkä ainakin oman itseni voittoa, ja tällähetkellä olen ylittänyt jo itseni, sillä olenhan jo semifinaalissa. :) Kuvat: Alpertti Rieksjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Heippa! Kerron ensin hieman itsestäni, olen siis Rose Caroline, tutummin ihan vaan Roosa. Täytän tämän kuun lopulla 22- vuotta. Olen kotoisin Kuopiosta, mutta muutin tänne Siilinjärven puolelle pari vuotta sitten ja olen tykännyt asua täällä joten ihan hevillä en Kuopion puolelle takaisin muuta. Ammatiltani olen parturi-kampaaja ja tällä hetkellä työskentelen parturina leikellen miesten tukkia. Luonteeltani oon aluks ujo, mutta kun minuun tutustuu nii oon vissiin ihan mukava vaikka huumorintaju on vähän kyseenalainen. Tyylini on vähän kaikkea sekaisin. Rakastan pukeutumisessa eniten nahkaa, korsetteja, niittejä ja timantteja! Ja kaiken pitää tietenkin olla mustaa, tai punaista. Vapaa-aikana tulee tehtyä paljon kaikenlaista, varsinkin käsitöitä ihan laidasta laitaan. Kesällä enemmän piirtelyä ja puutarhahommia, kun taas talvella on kiva katella telkkaria viltin alla ja neuloa sukkia. Muuten vapaa-ajalla tulee vietettyä aikaa kavereitten kanssa ja varsinkin kesäsin tulee käytyä paljon keikoilla ja metallifestareilla. Pihasta löytyy Jaguar ja Cosworth Sierra, joilla tulee kierreltyä myös paljon erilaisia autotapahtumia pitkin kesää. Mun musiikkimaku on aika laaja. Melkein kaikki menee, vähän seurasta riippuen. Eniten tykkään metallimusiikista. Kotoa löytyy yks musta maatiaiskissa nimeltä Saku. Löytyis useempikin jos vaan avokki ja allergia olis samaa mieltä. Päätin osallistua tähän kisaan, koska oon pienestä pitäen haaveillu että isona olis hienoo tehä mallihommia. Hain lähinnä puolivitsillä ja ajattelin että jos en pääsis, niin ei ainakaan jälkikäteen harmittaisi niin paljoo kun on kuitenkin hakenut. Jännitän tosi paljon kaikkea uutta niin ylitin jo itseni siinä että sain hakemuksen lähetettyä. Asia unohtu muutamaks viikoks ihan täysin, kunnes maanantaina olin töissä menossa kahvitauolle ja katoin puhelimesta viestin: ''Hei! Olemme valinneet sinut..''. Luin viestin varmaan viis kertaa ennen kuin tajusin että mistä oli kyse. Järkytyksestä selvittyä tuli kuitenkin huippufiilis ja tässä sitä nyt ollaan ! Sunnuntaina olikin jo sitten kuvaukset Jyväskylän Lutakossa. Koskaan en ollut Jyväskylässä pyörinyt, vain muutamia kertoja ohitse ajanut. Sekoilin jonkinaikaa Lutakon tienoilla ennenkuin löysin perille. Jännitin sinne menoa ihan älyttömästi jo viikon etukäteen, mutta onneksi paikalle päästyäni porukka oli tosi rentoa ja muut kilpailijat ihan supermukavia! Kameran eteen astuminen jännitti varmaan eniten, koska en ole koskaan ollut kuvattavana ammattilaisen toimesta. Ei se ollut niin kamalaa mitä oletin, oikeastaan niin kivaa että voisin vaikka heti mennä uudestaan! Saimme kuulla miten kilpailu jatkuu tästä eteenpäin ja sain myös hyviä vinkkejä poseerauksiin. Kuvaukset meni siis tosi hyvin! Vaatteet oli ihania ja ihmiset myös. Olisi hienoa jos tämä kisa avaisi uusia ovia ja erilaisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa! Olisi kiva päästä lisää kekkuloimaan kameran eteen. ;) Minut löytää myös instagramista käyttäjänimellä rose_caroline_ Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Pixie Sweetmayhem asenteella ja aitoudella höystetty 27-vuotias lähihoitaja Iisalmesta. Olen suloisenmakea sekasorto; edustan Rockabellaa, Psychobillyä ja pin uppia. Rakastan kellomekkoja siinä missä nahkahousujakin. Vapaa-aikana harrastan käsitöitä ja ompelen, jos en aja ompelukoneella niin sitten mennään ameriikan autolla tai moottoripyörällä kruisaillen, sekä tallilla touhuten. Aikaa kuluu samalla musiikin parissa ja saatan intoutuakin laulamaan tai tanssimaan. Käyn myös erilaisissa jenkkiauto tapahtumissa edustamassa ja viihdyn kamerankin edessä. Useampaan otteesen piti lukea valinta tekstari uusiksi. Tuntui aivan epätodelliselta että olin päässyt kisaan mukaan. Mitä?? Minäkö?? UGM 2016 semifinalisti. Aivan uskomatonta. Tähän risukasaan paistaa aurinko nyt niin kovasti että oon ihan liekeissä! Sitten vain täytyi järjestellä tulevan viikonlopun suunnitelmat uusiksi ja niin sitä tehtiin. Lauantaina päiväseltään Oulun American Car Showhun ja yötä vasten takaisin kotia. Sunnuntaina hyppäsin Dodgen rattiin ja ajelin kuvauksiin. Matkalla piti pysähtyä ostamaan kuvausrekvisiittaa huoltoasemalta. Kuvauspaikalla oli odottamassa joukko ihanaisia naisia. Kivaa puheen sorinaa ja toistemme auttelua. Ihanaa me henkeä. Itse kuvaukset olivat ohi todella nopeasti ja muutama mieletön kuvaidea tuli vielä kotio Calilla ajaessa ( haaveilen jo uusista kuvauksista). Odotan jo malttamattomana että pääsen urakalla kirjoittelemaan blogi tekstejä tapahtumista joissa edustan sekä tulevista kuvauksista. Malttamattomana jo odotan seuraavaa kertaa että pääsee viettämään aikaa muiden semifinalistien kanssa ja näkee koko UGM tiimin uudestaan. Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Helou! Mie oon Mirella, oon 19 vuotias otus Kouvolasta mut tässä teen parasta aikaa muuttoa Mäntyharjulle. Mun harrastuksiin kuuluu lähinnä sarjakuvien piirtely, välillä taiteilen vähän muutakin. Ammattia ei vielä ole mut opiskelen autonasentajaksi. Luonteeltani oon empaattinen, herkkä, hauska ja positiivinen. Mun tavaramerkki on hyytymätön hymy ja jatkuva nauru. Näen myös kamalimmissa asioissa hyviä puolia ja se saa mut pysymään positiivisena! Kun sain viestin että pääsin mukaan semifinaaliin niin tuntu että sydän jätti pari lyöntiä välistä ja soitin heti kaikki tärkeät ihmiset läpi.. En voinu uskoa että näin pieneen aikaväliin voi tapahtua näin paljon hyviä asioita! Tällä hetkellä oon todella tyytyväinen mun elämään kun kohta päästään kisujen kanssa uuteen kotiin ja tää kisa! En jaksa oottaa että päästään tyttöjen kans tutustumaan paremmin, kaikki vaikutti tosi mukavilta! Täst tulee ihan mahtavaa vaikka en pääsiskää tästä pidemmälle :) Kuvaus viikonloppu meni mahtavasti, vaikka tosi kiireellä... Perjantaina menin illalla mummolle ja stressasin, Lauantaina jännitin taas ihan super paljon ja kävin sit Blaze Bayleyn keikalla rentoutumas mut eipä se auttanu ku jänskätti niin paljo... valvoin siis koko yön ja aamulla lähin kohti Jyväskylää! Sen pari tuntia meni ihan mahtavasti mut se kiire otti vähän päähän... oli ihan mahtavaa nähä Nitaa pitkästä aikaa ja tutustuu muihin ihaniin neiteihin mut harmittaa ku kaikkien kanssa en ehtiny höpistä... olin sunnuntaina vasta yöllä kotona ja ette uskokkaa miten paljon väsytti! Sen takia tää tekstiki tulee näin myöhässä ku oon vaan nukkunu kaks päivää :D Kisan suhteen odotan uusia tovereita ja tietysti kokemusta! Olishan se ihan mahtia päästä semifinaalia pidemmälle, mut mua "vastassa" on niin paljon kauniita ja persoonallisia neitokaisia etten ees tiedä mitä sanoa.. mutta pääsin finaaliin tai en niin sinne oon tulossa kuitenkin! Vaikka sitte kannustaa kavereita. :) Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä Hellurei vaan kaikille! Oon siis Nita, 19 -vuotias pirtsakka ja supersosiaalinen tyttö savosta, tarkemmin sanottuna Suonenjoelta. Nykyään asustelen Varkaudessa mun opiskelujen takia. Valmistun nyt keväällä media-assistentiks ja sen jälkeen suuntaankin syksyllä kohti Tamperetta opiskelemaan maskeeraajaks ;)! Ai kuka mä tarkemmin oikeestaan oonkaan? Mäpäs kerron. Oon räväkkä suorasananen rääväsuu ja siinä sivussa myös yliempaattinen supertunteellinen herkkis. Oon itseni haastava persoona ja uudet kokemukset on aina tervetulleita. Mun nuoresta iästä huolimatta mä oon kerenny kokee jo tosi paljon asioita, niin hyviä kun myös tietysti niitä huonoja. Ne huonot asiat ja tapahtumat on kuitenkin kasvattanu mua henkisesti enemmän kun mikään muu, joten kaipa mä voisin sanoo myös olevani aika hiton vahva, kun oon kerta kaikesta kunnialla selvinny! Selkeesti oon siis vähän sitä sun tätä, mut ennenkaikkee mä oon täysin oma ihanan rasittava itseni! Seuraavaks kerronkin teille vähän fiiliksiä kilpailusta. Mä en tapani mukaan kertonu kellekkään sanallakaan siitä, että oisin hakenu mukaan tähän kisaan. Ehkä mä en osannu uskoo tarpeeks siihen, että mut valittais mukaan. Kun mä kuitenkin sain tiedon siitä, että mut on valittu semifinaaliin mukaan, nii tuntuhan se nyt julmetun hienolta! Tiesin että pääsen mukaan kivoihin kuvauksiin ja saan lisää niitä kaivattuja uusia kokemuksia. Nyt ensimmäisten kuvausten jälkeen musta tuntuu kuitenkin vielä paljon hienommalta! Järjestäjät, kuvaajat ja kaikki mun "kilpasiskot" vaikuttaa kaikki niin superhienoilta tyypeiltä, ettei voi kun hymyillä. Toivon tosiaan että pääsisin näkemään kaikkia taas pian, sekin on yks hyvä syy miks toivoisin pääseväni kilpailussa pidemmälle! En kuitenkaan taho miettiä asioita vielä niin pitkälle, pyrin muutenkin elämään hetkessä, nauttimaan siitä mitä milläkin hetkellä on. Just nyt mä tahon nauttia tästä kisasta ja näistä uusista tuttavuuksista mitä oon jo tän myötä saanu ❤! Pus, toivottavasti saan vielä jatkossakin kirjotella teille! Rakkaudella Nita 💋 Kuvat: Alpertti Rieskjärvi/ Ruoste Productions
Vaatteet: Underground store & piercing studio Korut: Koruharakka Paikka: Tansisali Lutakko, Jyväskylä |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|