.
Tätä reissua oli odotettu ja kauan. Keskiviikkona 16.11. hyppäsin Turussa bussiin, joka kuljetti minut Jämsään saakka. Siellä Pekko ja Saija ottivat minut avosylin vastaan ja sain mahan täyteen hyvää ruokaa. Aamulla oli aikainen lähtö kohti Joensuuta. Istuimme kuin sillit suolassa pakettiauton etupenkeillä yli nelisen tuntia, mutta sopu tilaa antoi ja matka sujui mukavasti. Varkauden abc:lla pysähdyimme vähän haukkaamaan suupalaa ja siinä rupatellessa Pekko naureskelikin, että tätä se sitten on se mallin elämä: Paninia Varkauden abc:lla kuunnellessa hölmöjä juttuja. En pistä yhtään pahitteeksi, ruuasta enkä höpinöistä. Pääsimme Joensuuhun hieman myöhässä, mutta se ei liikoja haitannut. Laittauduin nopeasti kuvausvalmiiksi ja ryntäsin hotellihuoneestani UG:n liikkeelle toiselle puolelle katua. Siellä kokeilin kuvausasuja, jonka jälkeen suuntasimme Joensuun kaupunginteatterille. Kuvaustiiminä toimi lahjakas ja energinen kuvaaja Ilkka sekä valomiehenä heilui UG:n oma Jani. Kuvasimme neljä eri asukokonaisuutta ja juoksentelimme pitkin teatterin käytäviä ja kerroksia. Kuvauksien tunnelma oli rento ja minulla oli todella hauskaa. Lopputuloksetkin näyttivät oikein hyviltä! Behind the scenes: Saija Kuvausten jälkeen olo alkoi olla ihan halolla päähän lyöty ja mahan pohjassa kurni kauhea nälkä. Pakkasimme kuvauskamat ja suuntasimme syömään Amarilloon. Ruuan jälkeen olo oli entistä nuutuneempi kellon näyttäessä vasta seitsemää illalla. Kaupan kautta hipsimme hotellihuoneisiimme ja siinä istuimme yhdessä hieman iltaa, mutta väsymys voitti ainakin tämän pimun ja kömmin sänkyyn jo yhdeksän jälkeen. Todellista rock’n’roll-meininkiä siis. Ei lentänyt televisiot ikkunasta eikä edes sängyillä hypitty. Hyvien yöunien jälkeen olikin ihana herätä Vaakunan aamupalalle. Hotelliaamiaiset ovat aina opiskelijan taivas: syö niin paljon kuin haluat! Kotona sitä vetää joka aamu pelkkää kaurapuuroa tai luksustapauksessa ehkä jonkun makuista rahkaa. Pekoni, croissantit, kauan haudutettu puuro sekä muut herkut maittoivat kyllä. Yhdentoista aikaa olikin aika lunastaa kauan odottamani UGM-palkinto eli lahjakortti tatuointiin. UG-Joensuun Sanna olikin piirtänyt minulle valmiiksi juuri sellaisen kuvan kun halusin ja aloimme sitä hakata ihoon heti yhdentoista maissa. Eihän siinä kauaa nokka tuhissut kun mitä upein kuva olikin jo ihossani! Tykkään kuvasta todella paljon. Otin traditionaalisen tikari-ruusu-tatuoinnin siksi, että tikari kuvastaa usein pahaa ja ruusu kauneutta tai hyvää ja koen, että en olisi tässä pisteessä missä olen nyt ilman kaikkea pahaa mitä olen kokenut, ja olen ikään kuin puhjennut kukkaan kokemusteni kautta. Tämä kuva tulee muistuttamaan minua aina UGM-kisasta ja kaikesta siitä, mitä se on minulle antanut. Kuvan valmistuttua kävimme syömässä ja hengailimme UG:n liikkeellä. Pian kello tulikin jo neljä ja minun oli aika jatkaa matkaani kohti Jyväskylää. Istuin jälleen reilun kolme tuntia bussissa ja saavuin Jyväskylään ennen kahdeksaa. Ihana kisamamimme Minnie Von Stripes majoitti minut luokseen ja suihkun kautta kömminkin jälleen ajoissa nukkumaan. Vaikka olen nuori ja minun muka tulisi jaksaa valvoa, niin minua ei kyllä ole siihen luotu varsinkaan jos pitää matkustaa monta tuntia parin päivän sisällä. Lauantaina kuvasimme Samin (S. Hartikainen Photos) kanssa UGM-voittokuvaukset. Kuvasimme Vaajakosken vanhalla voimalaitoksella, joka oli toimi kuvausmielessä tosi hyvin. Tilassa oli kuitenkin hieman kylmä, varsinkin kun olin varautunut lähestulkoon kokonaan pelkillä alusvaateseteillä kuvattavaksi. No, kuvaukset sujuivat silti mukavasti ja pian pääsikin jo lämpimään autoon. Minniellä oli samana iltana tupaantuliaiset ja hän pyysikin minua vielä jäämään siksi illaksi Jyväskylään. Ilta oli mitä mainioin lopetus reissulleni, sillä tapasin aivan ihania ihmisiä ja meillä oli niin hauskaa! On ihan uskomatonta kun miettii miten paljon olen saanut tutustua uusiin ja niin valloittaviin ihmisiin Underground Modelin kautta. Iso kiitos kaikille! Behind the scenes: Molla la Donna Ihanat kisamamit Molla ja Minnie sekä minä. Niin ihania naisia! Sunnuntaina bussini kohti kotia lähti jo 11.30 ja oloni oli hieman heikko. Edellisiltana nautitut oluet eivät tehneet matkustuskunnostani parasta ja lisäksi matkahuollon bussi oli niin vanha, ettei siellä ollut laturille paikkaa. Akkuni siis loppui melkein heti ja edessä oli 4,5 tuntia keikkuvan ja hytkyvän linja-auton kyydissä ilman musiikkia tai tekemistä. Keskityin lähinnä huonon oloni kontrolloimiseen ja selvisin kuin selvisinkin Turkuun saakka! Illalla olo oli todella väsynyt, mutta onnellinen. Takana aivan loistava reissu, josta jäi niin paljon käteen. Tämä matka oli juuri se mitä tarvitsin tämän syksyn päätteeksi. Minulla on voiton jälkeen ollut todella kiire – osittain malleilun ja burleskin takia, mutta myös opintojen ja puheenjohtajuuden vuoksi. Välillä on tuntunut siltä, että taistelen aikaa vastaan ja viikosta loppuu päivät kesken. Olen kuitenkin saanut proseminaari-tutkielmaani (humanistisen tiedekunnan kandidaatin tutkintoa varten) eteenpäin, järjestöllä menee hyvin, olen saanut esiintyä ryhmäni Machina Electrican kanssa, olen ollut paljon kuvauksissa ja oppinut paljon uutta. Välillä kaiken tämän kanssa tasapainoilu on raskasta, mutta en vaihtaisi silti hetkeäkään pois. Ensi vuonna en jatka enää järjestöjutuissa yliopistolla, joten minulle jää vähän enemmän aikaa keskittyä burleski- ja malliuraani. Valmis kuva voittokuvauksista. Niin hienoja kuvia saatiin aikaiseksi!
Kannattaa tosiaan pysyä kuulolla seuraamalla minun Facebook-sivuani (Miss Sassy Fierce) sekä instagramissa nimellä miss_sassyfierce. Postailen viikottain uusia kuvia ja kerron uutisia. Alkuvuodesta on luvassa isompiakin uutisia, tulen meinaan nousemaan lavalle ensimmäistä kertaa soolona! Toivotan kaikille oikein ihanaa joulun odotusta ja muistakaa nauttia läheisten seurasta! Joulu on vuoden parasta aikaa! Rakkaudella Miss Sassy Fierce
0 Comments
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|