.
Asia joka koskettaa...? No niitä on monta, ehkä jopa liikaa. En oikeen tiennyt mistä kertoisin... anoreksiasta, masennuksesta, itsensä satuttamisesta, paniikkikohtauksista, lapsen menettämisestä, romahtelusta vai kiusaamisesta? Oon ollu pari vuotta siinä tilassa, et joka päivä joudun oikeesti taistelemaa et saan pidettyy itteni kasassa. Yksikin väärä sana väärässä tilanteessa vie mun tien suoraan sairaalaan, koska saatan romahtaa. Pari kertaa niin on käyny, että kuori on pettäny ja sit ollaan viikkoja sairaalassa kun ei yksinkertasesti pysty puhumaan, syömään, nukkumaan tai tekemään mitään. Tän tekstin aiheena on siis se, mikä saa mut pysymään positiivisena ja ajattelemaan "en mä voi romahtaa, mua tarvitaan" ja se asia on mun vajaa vuoden ikäiset karvavauva siskokset, Mimia ja Pörri. Kuulostaa varmasti tyhmältä monen mielestä, mut noi kaks palleroa on se syy minkä takia oon niin positiivinen ja ehkä jopa syy siihen et minkä takia oon vielä elossa. Kun noi kaks tulee syliin kehräämään niin tulee automaattisesti mieleen että ne vois oikeesti olla vaikka kadulla hylättyinä, mutta ei oo, vaan tyytyväisenä mun sylissä koska mie oon antanu niille kodin ja oon tehny jotain hyvää. Se kun näen miten tyttöjen turkit kiiltää saa mut miettimään että miten hyvin oonkaa pitäny huolta niistä! Kun ne leikkii ja painii niin mulla on hauskaa kun katson niitä. Kun meen keittiöön ja tytöt tulee perässä ja käy lattialle nätisti vierekkäin istumaan niin tajuan heti, että oon ollu hyvä jossain kun oon saanu koulutettua ne käyttäytymään nätisti. Jos käyn edes tupakalla joka kestää sen vajaat viisi minuuttia, heti kun avaan oven niin noi kaks juoksee kehräten kiehnäämään mun jalkoihin ja näen että ne rakastaa mua oikeesti. Rakastan niitä niin paljon, että alan välillä itkemään pelkästä onnellisuuden tunteesta ja se on asia joka koskettaa mua. Välillä on sellanen fiilis että mietin "hyppäänkö sillalta vai käynkö nukkumaan?".. tilanne korjaantuu välittömästi, kun huudan tyttöjen nimet ja toinen juoksee välittömästi mun päälle kehräämään ja toinen kainaloon. En vielä tiedä oonko finaalissa kun tätä kirjotan, mutta toinen koskettava asia on kaikki jotka on äänestäny mua tässä kilpailussa! Iso kiitos kaikille äänestäneille, kilpasiskoille ja tietenkin mahtaville järjestäjille! Vaikka en pääsis finaaliin niin on tää silti ollu ihan mahtava kokemus!
❤: Mirella
0 Comments
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|