.
Se olisikin jo kolmannen blogipostauksen aika ja aiheena on tarina lapsuudesta. Mulla on ollut ihan superhyvä lapsuus ja saan kiittää siitä mun vanhempia. He ovat tähän päivään asti aina kannustaneet ja tukeneet mua missä millonkin, eikä mun ole ikinä tarvinnut pelätä, että hyväksyyköhän ne nyt tätä tai tätä juttua. Olen ollut jo ihan pienestä tytöstä asti kiinnostunut itseni laittamisesta ja tietty taiteellisuus oli jo sillon mukana. Maalasin ja piirsin, väritin värityskirjoja, rakentin Legoilla, muovasin muovailuvahoilla, tanssin ja lauloin, ja muistan että pääsiäisenä maalattiin munia ja jouluna koristeltiin piparitalo. Kaikki tällainen oli mulle todella mielekästä ja tykkäsin tehdä näitä asioita yksin ja esitellä sitten lopputulokset vanhemmille. Vaatetusalalle olisin varmaan jo pienenä ajautunut, ainakin tykkäsin stailata itseäni. Olin myös tosi tarkka siitä, miten vaatteet on päällä. Aina kun lähdettiin talvella ulos ja mut oli saatu tumpattua pipoa ja rukkasia myöten valmiiksi, kävi usein niin, että tunsin pienen rypyn legginseissä ja sittenhän piti riisua jokaikinen vaatekappale päältä, jotta saatiin taas kaikki vaatteet silosiksi ja suorina päälle.
Näin vanhempana oon tosi ilonen, että mun on annettu tehdä kaikkea tätä. Sain tehdä asioita mistä tykkäsin, eikä mua yritettykään laittaa minnekään harrastuksiin, mihin en näyttänyt mitään kiinnostusta. Sen sijaan sain toteuttaa itseäni ja nykyään varsinkin äiti on tosi innoissaan ja kiinnostunut mun meikkailuista, uusista tatuoinneista ja pyytää mua mukaan vaateostoksille. Huippua!
0 Comments
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|