.
Se tunne kun mikään tai kellekään ei kelpaa. Ehkä lannistavin ja masentavin tunne ikänä. Tunne ettei kukaan kerkeä tai jaksa kuunnella, tai tekevät julmasti ohareita, tai ainakin se toinen niin luulee kun on luvannut tulla eikä enää vastaakaan viesteihin vaikka ne on lukenut. Kun se tunne, että olet mitätön, eikä arvostusta tai sosiaalista virikettä saa kuin töissä, valtaa pääkopan etkä pääse siitä ahdistuksen ja piilevän raivon sumusta enää pois. Ainoana järkevänä keinona alat syrjäytymään ja piiloutumaan ulkomaailmalta, kaupassa käynti tai ihan mikä tahansa muu sosiaalinen kanssa käyminen saa aikaan paniikkikohtauksen, puhelimen piipatessa menet raivon valtaan ja lyöt puhelimen äänettömälle.... Kun vapaapäivinä makaat aivan lamaantuneena sohvalla koska vuorokausirytmi rikkoutuu, et syö sillä ethän sinä ole tehnyt mitään ansaitaksesi sen. Etkä uskalla mistään pyytää apua koska pelkäät että sinut nauretaan pihalle minne menetkin. Masennus, mikä ihana asia. Sen kanssa painii hyvinkin moni vaikka sitä hyssytellään. Muun muassa minä, useamman vuoden. Siihen vaikutti hyvinkin moni asia. On koulukiusaamista, päälle käymisiä, pahoinpitelyjä, huono parisuhde, you name it. Kaksi viimeisimmäksi mainittua taisi sen viimeisen tönäyksen syrjäytymisen ihanaan maailmaan tehdä. Pahoinpitelyn jälkeen kuuntelin kylillä tappo uhkauksia, viesteillä samaa, niin pitkään etten uskaltanut käydä yksin edes koulussa, jos ei joku ystävistä ollut koulussa, en mennyt ollenkaan. Opettajat soittivat suutaan ja nälvivät toisen pelolle, kuraattori tai terveydenhoitaja ei korviaan lotkauttaneet kun kerroin etten saa nukutuksi ja ahdistaa niin mahottomasti. Noh, parin vuoden päästä uskalsin jopa käydä yksin kaupassa, tai kahvilla julkisesti, ikää 20 vuotta. Kaippa se huono parisuhde johtui osittain myös siitä masennuksesta. Kaksi vuotta sitten uskaltauduin vasta lääkäriin. Muistan lääkärin pitkän katseen kun sanoin harkinneeni jopa hirteen hyppäämistä mutta enpä ole jaksanut toteuttaa sillä minun tuurilla varmaan sekin menisi pieleen. Kyllä se tovin istui hiljaakin. Siitä se on lähtenyt käyntiin, paraneminen, ja vieläkin on paljon tehtävää, varmaan koko loppu ikänsä. Yksi päivä kerrallaan.
0 Comments
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|