.
Olen kuullut yltiöpaljon tarinoita lapsuudestani. Olen aina painanut pää kolmantena jalkana eteenpäin, ja kuka minua ikinä joutuikaan vahtimaan, sai kokea kauhun hetkiä ja hengästyä. Tapaturma altis rämäpää, se minä olin ja olen yhä. Yksi ehkä hauskimmista tarinoista jota yhä kerrotaan ystäville ja sukulaisille sijoittuu lämpimään Espanjaan. Olin noin kolme tai neljä vuotias ja istuimme ystävien ja sukulaisten kanssa syömässä paikallisessa ravintolassa raskaan rantapäivän jälkeen. Olimme nauttineet hyvät ateriat, mutta kuten aina, lasten sokerihammasta kolotti. Minulle ja kymmenen vuotta vanhemmalle serkulleni tilattiin siis komeat jäätelöannokset. Ne tulivat pöytään ja aloin kahmia jäätelöä suuhuni. Serkkuni rupesi kuitenkin ihmettelemään annoksen pohjalle johtavaa pilliä. Hän maistoi ajatellessaan siellä olevan suklaakastiketta. Minäkin ehdin imaista pillistä kunnon suullisen ja purautin päätäni. Serkkuni katsoi vanhempiamme ja tokaisi että tämä on pahaa. Muut maistoivat ja totesivat kauhukseen sen olleen likööriä. Siinä kohtaa katseet kääntyivät minuun. Seisoin keskellä ravintolaa hiekkaämpäri päässä ja lapio sekä harava käsissäni. Rummutin päässäni olevaa ämpäriä ja aloin laulaa Pientä Ankanpoikasta. Humalassahan minä raukkaparka olin. Siltä seisomalta äitini lähti kanssani hotellille päin. En suostunut istumaan rattaissa, vaan sen sijaan juoksin nurmikolle ja aloin kiskoa ruohoa irti maasta viskoen sitä ilmaan ja syöden sitä. Yritin myös kiivetä palmuun. Seuraavana aamuna herätessäni sanoin kuolemattomat sanat äidilleni: ”Minulla on jano…” Nykyään hoen sitä kuitenkin ennen kuin naukkaan likööripaukun. Tästä reissusta viisastuneena kysymme aina mitä jälkiruoat sisältävät, jos ne ovat otsikon ”Drinks and Desserts” alla.
0 Comments
Kun katselen omia lapsuuskuviani, näen omasta mielestäni ihastuttavan androgyynisen lapsen. Minun annettiin olla oma itseni. Ihan yhtä lailla myllersin pitkin metsiä partion mukana kuin leikin Barbieillakin. Hametta en suostunut päälleni kuitenkaan laittamaan, ja pyysin lyhyttä tukkaa aloittaessani koulun koska pulpetin ylle kumartuessa polkkapituus tuli ärsyttävästi silmille. Joskus tuntemattomille ihmisille tämä tuotti hankaluuksia. Kävi useamman kerran niin, että kun koulun kanssa mentiin uimahalliin, minulle annettiin ensin avain miesten puolelle. Piti käydä erikseen pyytämässä oikea avain. Vaatekauppojen myyjät lähtivät ensin tarjoamaan aina poikien vaatteita. Ei siinä mitään, itseasiassa ne itselleni mieluisemmat värit niistä yleensä löytyivätkin. Joskus en päässyt leikkeihin mukaan, koska ”me leikitään vaan tyttöjen kanssa”. Eräällä partioleirillä särjin yhden tytön sydämen, koska en ollutkaan poika. Hän oli kuulemma ollut ihastunut minuun, koska olin ollut kivoin poika jonka hän oli ikinä tavannut. Yläkouluikäisenä aloin vasta kasvattaa pidempää tukkaa, käyttämään meikkiä ja pukeutumaan vähän naisellisemmin. Lukiossa ollessani kävin koulua korkeissa koroissa, pitkissä hameissa ja kireissä korseteissa. Joillekin sen ajan tutuilleni tulikin yllätyksenä kun lukion jälkeen vaihdoin korsetit ja korot valtion vihreisiin. Minut lapsesta asti tunteneille tämä tuskin oli mitenkään ihmeellistä. Nykyään laittaudun vain harvoin kunnolla. Käytännössä näen vaivaa vain kuvausten, tapahtumien tai juhlien takia. Kotona hengailen ja töissä käyn edelleen vähässä meikissä ja mieluiten rennot housut ja huppari päällä. Kuvauksia varten laittautumiseen menee helposti 2-3 tuntia. Kun ajattelee millainen olin lapsena, voi olla vaikea kuvitella, miten nyt sitten malleilen hyvinkin naisellisena. Roolejahan nämä ovatkin. Ei se pieni lapsi ole mihinkään kadonnut. Hän vain näyttää välillä erilaiselta. Minä olen yhä minä. - Iiriva
Vaikka meikkaan päivittäin, laitatan ripseni, ja kiharran tukkaa, on minusta todella vaikea jakaa tyylivinkkejä. En ole koskaan tykännyt tai osannut neuvoa toisia enkä tiedä haluaisinko edes. Tyylini on omani ja olen oppinut itse meikkikikkani ja parhaaksi kokemat niksit ihan täysin kokeilemalla ja onnistumalla. Tyyli on myös minulle enemmän kuin vain tietyt osa-alueet ja rutiinit joita suorittaa joka päivä. Tyyli on kokonaisuus, joka muodostuu ulkonäöstä, vaatetuksesta, persoonasta ja asenteesta muita kohtaan. Tyylikäs nainen on nainen, joka ei ole vain kaunis ulkoa vaan myös sisältä. Oman tyylini perusta on itsevarmuus. En ole aina ollut itsevarma ja minulla on ollut itsetunto-ongelmia. Olen vaihdellut tyyliä laidasta laitaan ja hakenut itseäni teinivuosien ajan. Olen kuunnellut kritiikkiä, niin hyvää kuin pahaa ja oppinut kokeilujeni kautta tärkeimmän asian: näytä siltä kuin itse haluat. Leikkauta tukkasi sellaiseksi kuin itse haluat. Käytä paljon meikkiä jos itse niin haluat. Pukeudu seksikkäästi jos tunnet itsesi seksikkääksi. Oma hyvä olo menee muiden miellyttämisen edelle. Itsevarmuus kasvaa iän myötä, kokemusten, epäonnistumisten ja onnistumisten kautta. Itsevarmuus kasvaa myös ihmisestä itsestään. Tietenkin kehut ja huomio voivat lisätä sitä, mutta sen on tultava itsestä. En halua, että tästä tulee mikään itsensä ylistämisteksti tai saarna, puhun vain kokemuksesta ja omasta hyvästä olosta. Minusta itsevarmuus on kauneinta mitä nainen voi yllään kantaa. Tästä syystä esimerkiksi rakastan burleskia, koska esiintyjät ovat itsevarmoja vaikka omistavat täysin erilaiset vartalot ja kasvot sekä taustat. Burleskissa ei häpeillä omaa itseään vaan itsensä rakastaminen näytetään ilon ja juhlan kautta kaikille muille. Viimeistään burleskin löydettyäni tajusin, että hitto mä olen upea nainen jos vain itse niin ajattelen. Kun puhun itsevarmuudesta, en tarkoita sillä itseään täynnä olemista ja muita nenän vartta pitkin katsomista. Välillä jos kuvailen itseäni itsevarmaksi, saan kuulla, että olenko joku itserakas ämmä. Ei, en ole. Vaikka rakastankin olla minä, on minussakin virheitä ja kohtia, joista en pidä. Minullakin on heikkouteni ja epävarmuuden hetkeni, mutta niiden kanssa tulee oppia elämään. Heikkouksien myöntäminen ja niiden kanssa sinut oleminen on osa itsevarmuutta. Itsevarmuuden lisäksi toinen ”tyylivinkki”, jonka haluan jakaa, on niinkin klassinen kuin hymyily. Niin kuin seksisymboliksikin noussut edesmennyt Marilyn Monroe sanoi:
A smile is the best makeup any girl can wear. Pari viikkoa sitten sain kutsun kuvauksiin parin tunnin varoajalla. Tiedossa oli vain tila, mutta valmista teemaa ei ollut. Ensin hiipi pieni muotoinen paniikki; ei päälle laitettavaa ja hiukset nutturan jäljiltä. Ajatuksissani vaatekaappiani läpi käyden sain idean että vaatteiden suhteen voisin hieman hullutella ja kokeilla jotain erillaista ja ei aina niin pin-up juttuja. Yksi kehätyttö kehäasuista joka jäi käyttämättä ja halloweeniksi tekemäni asu. Entäs hiukset? Toisessa asussa oli päähine niin päädyin joka tyyliin sopiviin kiharoihin. Näinpä tyyli vinkkini on ne toisista niin ihanat ja toisia niin vihastuttavat kiharat. Kiharoiden tekotapoja on monia niin kuin kihara tyyppejäkin. Tässäpä vinkkejä korkkiruuvikiharoihin, jotka itselläni kestää seuraavaan pessun ja sopivat tyyliin kuin tyyliin, koska niitä on helppo muunnella erilaisiksi kampauksiksi. Nukkemaiset korkkiruuvikiharat piippausraudalla eli lämpökihartimella. Jos hiuksesi suoristuvat tai pörrööntyvät helposti, föönaa pohjalle jokin pohjatukituote (muotovaahto). Muista että vastapesty hius voi olla vaikeampi kihartaa kuin toisen päivän tukka! Pinnoita kiharrettava osio sumuttelemalla lämpösuojasuihketta tai lämpösuojavoiteella (sopii normaaleille ja vahvoille hiuksielle). Näin saat napakamman kiharan. Avaa klipsi ja vie kiharrin hiusten latvaan. Napsauta klipsi kiinni ja lähde pyörittämään hiusta laitteen ympärille pystysuorassa kohti tyveä. Hiusosio rullautuu laitteen ympärille. Pidä muutama sekunti ja vapauta. Hiuskiinne kannattaa suihkuttaa heti valmiiseen kiharaan yksitellen, eikä odottaa että kihartaa ensin koko pään. Hiuskiinteen valinnalla voit vaikuttaa siihen, haluatko korostaa hiusten mattaisuutta vai kiiltoa. Älä suihkuta lakkaa liikaa äläkä liian läheltä, sekin voi suoristaa kiharan. Kiharavoidetta/vahaa voi laittaa kiharaan (sormilla vetäen ylhäältä alas asti) kiharruksen jälkeen, mutta tuote ei saa olla rasvainen, se suoristaa kiharan. Kiharoita ei kannata harjata, vain haroa käsillä hieman auki. Kihara muovautuu niin pitkään, kuin hius on lämmin. Älä siis harjaa tai haro auki lämmintä hiusta. Kuvaukset meni todella hyvin ja oli ihana kun sain irrotella ja tehdä jotain erilaista kuin koskaan ennen.
Kuvaaja Heikki Sarkala https://www.facebook.com/HJSPhotoGrapher/?fref=ts Instagram #saikkiherkala DIY Clothes.Saimme tosiaan kirjoittaa tekstin tällä kertaa omasta tyylistä tai antaa jonkinlaista tyylivinkkiä. Itse sitten päätin hieman lähteä pois mukavuusalueeltani ja pitkästä aikaa tuunata vanhan farkkupaidan uuteen kuosiin. Tosin se on farkkuliivi koska olen joskus kerennyt saksimaan siitä hihat veke sillä tarkotuksella, että siihen saisi jotain piristystä mutta jostain kumman syystä se olikin jäänyt kaapinpohjalle, mutta nyttenhän sille sitten viimein tulikin käyttöä! Koska maalaus on aina ollut lähellä sydäntäni, niin päätin tehdä sabluunan paidan selkäpuolelle. Alkuun toki tuskailin että minkä sitä sitten maalaisi, kun on niin paljon hienoja vaihtoehtoja, mutta kiitos internetin, löysinkin oikein hyvän mallin jonka halusin tehdä, nimittäin Bettie Pagen! Koska minultahan uupui näitä oikeita työvälineitä niin jouduin hieman käyttämään mielikuvitustani, eli sabluunapaperin sain leivinpaperista jonka iskin television näytölle kiinni ja siitä sitten lyijykynä vain sauhuamaan ääriviivoja pitkin. Sabluunaveitsi sentään löytyi, vaikka olikin hieman tylsähkö, mutta sain kuitenkin ääriviivoja pitkin paperia käännellen leikattua semi siististi itselleni valmiin sabluunamallin paitaa varten, ja sitten ei tarvitsekkaan kun pistää valmis pohja paitaan kiinni ja sitten maalauksen voikin aloittaa. :) Varovainen toki kannattaa olla jotta maali ei mene yli, mutta yleensä sekin on helposti korjattavissa, tai vaihtoehtoisesti kun sabluunanmalli on paidassa kiinni, niin voi lyijykynällä vaikkapa hahmotella paitaan ääriviivat sabluunapaperin avulla ja sen jälkeen vasta aloittaa maalaus. (Maalit olin btw ostanut löytöliiteristä ihan muutamalla eurolla ja näiden kokonais kuivumisaika on n. 72h, joten en ihan huomenna lähtisi pitämään liiviä päällä jotta maalaus ei mene pilalle.) Tosiaan kun olin saanut Bettien maalattua valmiiksi niin tulikin mieleen, että jos vielä hieman jatkaisin pientä tuunausta, kun kerran tässä vauhtiin päästiin, ja löysinkin vanhan helmikaulakorun jota en ollut vuosiin käyttänyt, ja sain idean että kun sitä kaulakorua kuitenkin riittää niin voisin laittaa hihoihin roikkumaan koristeeksi pienet pätkät siitä.
Leikkasin korun puoliksi, laitoin helmet yhteen ja otin neulaa ja lankaa ja pienen väkerryksen jälkeen helmet roikkuivatkin jo olkapäillä ja farkkuliivi oli valmis! :) Vaikka tässä lähdinkin ns. Mukavuusalueeni ulkopuolelle niin tämä vaatteiden tuunaus on yllättävän mukavaa, vaikka välillä meinasikin hermot mennä, varsinkin kun helmien kanssa väkersin, mutta kyllä suosittelen tälläisiä tuunaus juttuja kaikille jotka vähänkään tykkää käsitöistä! :) Ihanan shokeeraavat shokkiväritAh! Kylpyhuoneen kaakelit ja suihkuverhot, sekä tyynyliinat tahraavat, nopeasti pesussa pois kuluvat, mutta silti niin ihanat ja pirteät lookkia särmäävät shokkivärit! Itse olen vuosien saatossa tainnut kahlata melkeinpä kaikki sateenkaaren värit läpi. Niinpä ajattelin kirjoitella tämän hetkisistä suosikeistani, ja sujauttaa joukkoon ehkä pari vinkkiäkin. Kuten monet aikaisemmin shokkivärien (eli suoravärien) kanssa lätränneet tietävätkin, kulmakivenä on tarpeaksi vaalea pohja. Eli shokkiväri melkeinpä vaatii vaalennuksen, ainakin jos väristä haluaa pigmenttisen ja kirkkaan. Itselläni luonnollinen väri on ns. tummanvaalea, ja siihen ei kyllä tartu mikään ennen vaalennusta. Viimeeksi tarpeeksi pitkään juurikasvua katselleena heitin päähän blondauksen, jonka jälkeen lähtötilanne oli tämä: Tällä hetkellä olen tykästynyt violetin sävyihin, joten niitähän sitten on tukkaan tyrkättävä. Päätin käyttää KC Professionalin Color Mask Paint-merkkistä kahta eri väristä suoraväriä. Tummemman lilaa Deep Purplea ja vaaleampaa, aniliininpunaisen sävyistä Purple Rainia. http://colormaskpaint.fi/color_mask_paint <-- täältä löydät loput värit Halusin hiuksiini kahden eri värin kontrastia, joten jaottelin hiukseni muutamaan osioon. Eli nappasin osion päällimäisiä hiuksia ponnarille, alemmille hiuksille samalla tavalla tehden. Sitten vain valitsin mitkä osiot halusin värjätä kummalla värillä. Näin hiuksista tulee mielestäni kivan vivahteikkaat. Tuloksena tämä. Pidän Color Maskin Paint väreistä, koska ne antavat mielestäni suorastaan hohtavan lopputuloksen, eikä väri kulahda heti ensimmäisessä pesussa. Vastavärjättynä minulla ei ole kuvaa jossa näkyisi myös Purple Rain sävy, mutta tässä kuva siitä, parin pesun jälkeen. Värit haalistuvat mielestäni nätisti. Color Mask Paintin sävyistä olen kokeillut myös punaista Cherry Bombia, joka sekin oli intensiivinen ja pesuissa kivasti vaaleneva. Kannustan kokeilemaan shokkivärejä, piristävät mukavasti synkkinä talvi-iltoinakin :) Tai jos uskallus ei aivan koko pään värjäämiseen riitä, sähäkäksi liukuvärjätyt hiuksen latvatkin näyttävät oikein söpöiltä!
Värikästä kesää kaikille! -Julia Ps. Instagramissa minut löytää nimimerkillä meauww Näitä tyylillisiä vinkkejä on maailma pullollaan,mutta koska tyyli ja aihe on vapaa kerron oman kiireisen naisen "arkityylin" johon hyvin usein joudun turvautumaan ,monivuorotyössä käydessä ja äitinä oleminen verottaa välillä peilin edessä nysväämistä. Mutta ei ole haitaksi olla ihan vaan luonnonkauniina "finninaamana" :) Näin aluksi haluan kertoa että olen aina ihaillut kauneutta,mitä oudompaa sen siistimpää, ihminen tuo esiin juuri sitä mitä tuntee sisältänsä olevan:) Näinhän se kuuluu olla jotta tuntee olonsa kotoisaksi. Mikä sitten on kaunista ja vähemmän kaunista? En tiedä sitä itsekkään. Kauneushan on katsojan silmissä. Ollaan kuitenkin jokainen kauniita omalla tavallamme eikä se suinkaan ole aina sitä ulkoista kauneutta vaan sitä sisäistä jonka sie tuot ulospäin ,sieltä se minusta lähtee :) Koska mulla on aina tarina kerrottavana, tarinoin nyt sellaisen jutun mistä miun oma stailaaminen alkoi. Pysy mukana vielä;).. Nuorena tyttönä menin hararahalla töihin erääseen kosmetiikka/kauneushoitolaan . Miun bosse oli aivan pro kauneus hommissa ja ensimmäinen mikä minulla jäi päähän oli kutakuinkin nämä sanat " se on aivan sama miltä sä näytät kun kauppaan lähdet kunhan sulla on kulmakarvat kunnossa". Yksinkertainen helppo juttu. Sun silmäthän on sun sielun peili. Sie välität niiden kautta paljon asioita. Itse kiinnitän huomiota aina ensimmäisenä ihmisen silmiin. No siinä mie mietin et ei helkkari mun kulmat rehottaa ja värjätty kajalilla melkein mustaksi 😂 Eli olin varmaan verrattivissa Uuno Turhapuroon😄 Mie istuin siihen korkeaan penkkiin. Sain väriaineet kulmiin ja siinä penkissä törötin 10 min. Sit koitti värien pois otto. Hetken päästä mulla oli joku tahmea lappu muotoiltu kulmakarvojen alareunaan, sitten kuuluu: " nyt pidä silmä kii mä kiskasen kohta" "voi tsiisus s###a" no mutta hengissä selvisin ja ne mun rehokarvat oli vahalapulla!:) Hei ja eka kerta on aina pahin;) Peilistä katsoi nuoren naisen alku jonka silmät oli esillä ja kulmakarvat siistit niinkui linnunsiiven kaari:) Haluan vaan kertoa että vaikket sie haluaisi meikata niin pidä sun kulmat siistinä ja huolla ihoasi, hyvät puhdistusaineet ja rasvat tekee jo ihmeitä säännöllisellä käytöllä😘
Hellurei pitkästä aikaa! Ajattelin tyylivinkkinäni näyttää kuinka tehdä helposti ja nopeasti näyttävät kiharat suoristusraudalla. Et tarvitse muuta kuin harjan, toimivan suoristusraudan ja hiuslakkaa. Monet tykkäävät käyttää erilaisia kihartimia kiharoiden tekoon. Itse kuitenkin tykkään tehdä kaiken pelkällä suoristusraudalla. Tietenkin kaapeista löytyy jos minkälaista käherrintä, mutta suoristusrauta on mielestäni kaikkein helpoin ja nopein.
Alla oleva video havainnollistaa kuinka kiharat tehdään.
Tällä hetkellä oon oikein tyytyväinen mun hiuksiin ja siihen, että miten pienillä asioilla saa hyvän mielen ja täysin erilaisen lookin! Pitkä, tuuhea ja paksu tukka on mun "tyylin kulmakivi" jos joskus luopuisin mun hiuksista vaikka hyväntekeväisyyden merkeissä niin hommaisin peruukin. Joskus nuorempana oon ollu tosi hölmö ja halunnu lyhyet hiukset... ai että kaduttaa, mut minkäs sille enää voi... Kokeilin muuten rastojakin talvella: ....joo ei ollu mun juttu niinku varmaa arvasitte siitä että mulla ei niitä enää ole :D tähän loppuun haluun viel sanoo ettei toi kaikki oo tosiaa mun oikeeta tukkaa!
Ja kaikista tärkein tyylivinkki ikinä: muistakaa olla oma ittenne, olkaa positiivisia ja hymyilkää paljon!! :3 ~Mirella Heippa taas! Tokaa postausta kehiin ja meil oli tarkotuksena jakaa tyylivinkki. Koska huulimeikki on musta yks tärkeimpiä juttuja lookissa kun lookissa (se vaan viimeistelee kaiken!), niin ajattelin kertoa miten teen omani. Mä en milläänlailla ole ammattilainen, mutta kokeilujen kautta olen löytänyt itselleni parhaan tavan tehdä tän homman. Ennen ja jälkeen, kattokaa nyt mikä ero! Tykkään itse, että huulet on aina matat. Mitkään shimmeriset tai yhtään huulet kiiltävän näköseksi jättävät punat ei oo mun juttu, huulikiilloista puhumattakaan. Paljon on onneksi tarjolla jo valmiiksi mattoja punia, mutta usein tulee vastaan superkivoja ei-matta versioita, joten näytän nyt kikan mitä itse käytän aina. Tämä auttaa myös huulimeikkiä kestämään paremmin. Plussaa siitäkin, ettei tarvi kärsiä niistä ah-niin-ihanista tarhoista hampaissa ja voit pusutella poika-/tyttöystävääsi ilman, että tämä saa osansa sun huulimeikistä.
|
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|