.
Tarina lapsuudesta, nuoruudesta ja siitä mitä olen nyt. Mulla oli aivan mahtava lapsuus, sehän taiskin olla nytten tämän blogikirjoituksen teemana. Se jokin lapsuuden muisto. Jessus mulla on niitä hyviä muistoja niin paljon että en edes tiedä mistä alottaa. Alotanko siitä kun tehtiin pilasoittoja naapureille ja hypättiin puskaan piiloon, vai siitä kun yhdessä naapurien muksujen kanssa levitettiin koiranp***** juuri pesteyihin naapurin lakanoihin, vai siitä kun esitettiin Lasse lehtistä - Haluatko miljonääriksi - Ohjelman juontajaa ..:D Alkaa jo valmiiksi naurattaa nää jutut. Enivei, mulla oli ehkä maailman parhaimmat vanhemmat. Ne katteli mun karkaamisia lapsena, ja jopa teini-iässä. Jessus kun nyt miettii omalle kohdalle, ja katsoo omaa tytärtä, että mitähän sitä tuleva tuo mukanaan hänen kanssaan. Mun isä. Hän oli ihminen kenelle pystyin kertomaan teini-iässä tupakasta, joka vaa murahti ja tokasi, että lopeta se.. Hän joka tuli aina jollain tapaa vastaan. Isä joka oli maailman tärkein, Isä joka halusi vain hyvää, ja isä joka tiesi kuolevansa pian. Isä sanoi mulle että hän haluaa että olen onnellinen. No itsehän olin pieni kapinallinen vielä silloin, enkä ymmärtänyt, tai halunnnut uskoa, että sitä aikaa ei ole enään hänellä paljon jäljellä. Torstaina kävin vanhempieni luona, ja ajatuksissani kävi, että käyn halaamassa isää, mutta ajattelin että näen hänet kuitenkin seuraavana päivänä, koska niin oli ollut puhetta. Seuraavana päivänä sain elämäni pysäyttävimmän soiton, isä oli kuollut. Seuraavat 4kk mulla menikin semi sumussa koko mun elämä, mutta kaikki muuttui, kun 4kk isän kuoleman jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Elämä alkoi jollain tapaa hymyillä minulle jälleen. Sieltähän syntyi pienen pieni rinsessa. <3 Jotain maailman kauneinta, enkä koskaan ollut tuntenut niin vahvaa rakkauden tunnetta. Se pieni käärö siinä vieressä, vain minä ja hän. Kävin läpi ajatuksia siitä, kuinka toimia, kun olen yksinhuoltaja, eikä lapsella ole minkäänlaista isähahmoa elämässä. Silloin aloin myös käymään läpi isäni kuolemaa. Koska sun elämä on muuttunut, ja sulla on se pieni käärö, niin siinä ei paljoon jää mahdollisuuksia. Sä päätät ryhdistäytyä kuitenkin sun lapsen takia, meet töihin, kouluun, ja saat vielä koulusta viimein ne paperit , tajuat että Hki:ssä ei oo sulle enään mitään tarjottavaa, otat unelmista kiinni ja lähdet menemään. Sä tajuat sen, että elämässä on paljon enemmän kun vain ne Helsingin-piirit. Sä muutat yksin vieraaseen kaupunkiin. Etit edes jotain seuraa. Oot yksin, kunnes hän tuli vastaan. Se ihminen jota mun lapsi nykyään kutsuu isäksi. Se on mun lapselle se tärkein. Se pieni ihminen juoksee hänen syliin, kun hän käy hakemassa lapsen tarhasta. Veri ei aina ole vettä sakeampaa. Mun lapsen silmistä voin nähdä sen ilon, mitä se isi voi tuoda, sen ilon mitä munkin silmistä paistoi kun itse näin oman isäni tulevan töistä. Tuossa on niin hyviä, kuin huonojakin juttuja, mutta pääasia että vastoinkäymisistä huolimatta ei vain pidä luovuttaa, vaikka siltä sillä hetkellä saattaisikin tuntua, sillä ikinä ei voi tietää mitä se elämä tuo tullessaan. Mulla paistaa viimein aurinko omaan elämääni vaikka se ei ole ollutkaan ruusuilla tanssimista. Mulla on viimein paketti koossa, ja isä olisi ylpeä musta.
0 Comments
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|