.
Muistellessani lapsuuttani, nousee väkisinkin hymy huulilleni. Minut täyttää lämmin, onnellinen ja riemun täytteinen olo. Kuulen korvissani ystävieni ja sisarusteni hilpeän naurun ja muistan miltä kesänurmikko tuoksui, leikkiessämme päivät pitkät ulkona. Muistan joitain tuoksuja, jotka muistuttavat minua paikoista, jotka olivat tai ovat minulle rakkaita. Erityisesti muistan miltä mummulassa tuoksui mummun paistettuja kauhea kasa lettuja. Muistan miltä mammalan kuistilla tuoksui syksyisin pusseihin kerätyt omenat. Muistan miten kylmältä ja ikävältä lumipallo tuntui kasvoja vasten, kun isoveljeni oli päättänyt sellaisen minua kohti viskata. Muistan miten kivaa oli leikkiä kavereiden kanssa tuntitolkulla ulkona, kiipeillä puissa ja rämpiä lumihangissa. Olen ollut onnekas saadessani kokea ihanan lapsuuden. Ihanan lapsuuden täynnä leikkejä, likaantumisia ja mielikuvitusta. En osaa eritellä yhtä lapsuusmuistoa, koska niistä niin moni on minulle tärkeitä ja iso osa minua. Kaikkia muistoja kuitenkin yhdistää yksi tekijä; läheiset ihmiset. Perheeni, lähisukulaisemme ja omat kaverini kuuluvat lähestulkoon joka ikiseen hyvään muistoon, joita minulla on. Olemme yhdessä kokeneet surua ja menetyksiäkin, mutta en halua kirjoittaa niin henkilökohtaisista asioista, saatikka avata vanhoja haavoja. Selaillessani vanhoja valokuva-albumeita, tajusin olleeni pienenä aikamoinen linssilude. Olen siis ilmeisesti jo pienestä pitäen tykännyt tunkea naamaani näkyviin. Hauskaa ja ehkä hieman noloakin oli huomata myös se, että olen viihtynyt aika vähissä vaatteissa pienenä kotosalla. Monessa kuvassa veljeni ja siskoni ovat täysin pukeissa ja minä toikkaroin menemään pelkissä alushousuissa. No mihinkäs sitä muuttuisi, alastomuus ei ole ollut ongelma minulle silloinkaan niin miksi olisi nykyisinkään (en tosin toikkaroi vanhempieni kotona ihan pikkuhoususillani enää)! Olisi ollut hauskaa jakaa videoita, joita olemme pienenä parhaan ystäväni kanssa tehneet, mutten tiedä missä ne mahtavat nykypäivänä sijaita. Pelkään pahoin, että ne kummasti löytyvät jommankumman mennessä naimisiin ja saamme naamat punaisena katsella juhlavieraiden naurun säestämänä lapsuuden pelleilyjämme. Meillä oli siis tapana kuvata erilaisia elokuvia ja musiikkivideoita, joissa esiinnyimme itse. Muistan miten aina kannoimme ystäväni isän omistamaa isoa ja painavaa videokameraa pitkin heidän pihaansa ja keksimme mitä ihmeellisimpiä tarinoita näyteltäväksi. Parhaiten minulle on kuitenkin jäänyt päähän video, jota häpesin aikanaan todella paljon. Oli tarkoitus lipsynkata Anastasian kappaleeseen, mutta tullessani huoneeseen vetkuttaen epämääräisen ”seksikkäästi” (lue todella nolosti) jokin kummallinen verkkopaita päällä, oli levy vahingossa väärä ja hetkutinkin Batmanin tunnarin tahtiin. Muistan vieläkin miten paljon minua hävetti kun ystäväni alkoi räkättää täysillä eikä naurulle tullut loppua. Nykyään osaisin nauraa tälle videolle varmasti yhtä kovaa kuin ystäväni, mutta itse tilanteessa se ei ollut kivaa. Olen pitkään ajatellut, että olen ollut ujo lapsi, mutta näin jälkeenpäin olen tajunnut, että en kyllä ole ollut. Olen ollut vaikka minkälaisissa jutuissa mukana, laulanut, tanssinut, näytellyt ja taiteillut. En koskaan silti löytänyt juuri sitä omaa juttua, vaikka olin vähän kaikessa hyvä. Silloin en vielä voinut edes aavistaa, millaisiin esiintymiskuvioihin näin vanhempana päätyisinkään. Välillä epätoivon ja pahimman stressin hetkinä toivoisin pystyväni palaamaan lapsuuteeni. Silloin kaikki oli niin huoletonta, ei ollut kiirettä, ei töitä, ei velvollisuuksia. Silloin kesälomat olivat lomailua varten, ei kesätöitä. Silloin syntymäpäivillä syötiin herkkuja ja pelattiin pelejä eikä lähdetty baariin oluelle. Silloin kaikki isovanhempani olivat elossa ja suurin suru syntyi siitä, ettei saanut haluamaansa barbieta joululahjaksi. Onnekseni olen saanut pitää rakkaan perheeni ja monta hyvää ystävää, sekä tietenkin kaikki ihanat muistoni lapsuudesta. Valitsin kuviksi ihanan kesäisiä ja iloisia kuvia itsestäni, sillä mielestäni nämä kuvat kuvastavat hyvin minua. Näiden kuvien myötä toivotankin kaikille oikein hyvää kesän jatkoa ja toivottavasti ne kesäsäät saapuisi pian (muuten juhannuksena Nummirockissa voi olla yksi hyvin hytisevä tytteli)!
Rakkaudella Miss Sassy Fierce
0 Comments
Leave a Reply. |
Dare to be different
Underground Model-kisassa etsimme oman tyylinsä ylpeydellä kantavaa ja asennetta omaavaa naista. Arkisto
December 2016
Kategoriat
All
|